Perinteisen median on saatava itsensä kuriin

Posted on by
Vastaa

”Sosiaalinen media on täynnä nimetöntä törkyä. Sosiaalisessa mediassa on vihakirjoittelua. Sosiaalisessa mediassa on huonoa suomea ja huonoa argumentointia. Sosiaalinen media on sellainen kaatopaikka, koska siellä ei ole  taustalla vastuullista päätoimitettua lehteä huolehtimassa sisällöstä.” Tällaisia väitteitä kuulee usein perinteisen median edustajilta. Syyttävä sormi osoittaa usein Facebookia kohti.

 via Wikimedia Commons

By T. Voekler (Own work) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)

Kuitenkin suuri osa tuosta edellämainitusta nimettömästä ”törkystä” on juuri lehtien omilla Internet-keskustelupalstoilla sekä artikkeleiden kommenteissa, jotka ovat kaikille avoimia ja sosiaalista mediaa puhtaimmillaan. Lehdillä olisivat kaikki mahdollisuudet ohjeistaa ja ohjata lukijoitaan hyvään keskusteluun tekemällä hyvän keskustelun ohjeet. Lisäksi ohjeiden vastaisia kommentteja, joissa sorrutaan ylilyönteihin, voidaan poistaa ennakko-tai jälkimoderoinnissa. Kyse ei ole sananvapauden rajoittamisesta, lehdet ovat tehneet aivan samaa yleisöosastopalstoilla aina: vain sisällöltään ja ajankohtaisuudeltaan sopivimmat kirjoitukset julkaistaan.

Oma lukunsa perinteisen median yleisöosallisuudesta ovat tekstiviestipalstat, joita monissa lehdissä on. Samaan aikaan, kun lehdistö kritisoi sosiaalista mediaa törkystä, se painaa tekstaritörkyä paperille ja jakaa ne kotitalouksiin joka aamu. Tekstarit ovat suosittua lukemista, ihmiset päivittelevät kahvipöydissä toisten ihmisten pöljyyttä ja äkkiväärää logiikkaa.

Myös artikkeleiden nettikommentit ovat ilmeisen suosittua lukemista, mutta siellä toisten kommenttien pöljyyden päivittely tapahtuu kommentoimalla kommenttia saman tien. Herää kysymys, että kalastavatko lehdet tällä lukijoita ja sivukävijöitä ja tekevät bisnestä huonolla keskustelulla? Sallitaanko asiaton keskustelu sen “viihdearvon” vuoksi? Pelätäänkö, että ihmiset suuttuvat moderoinnista ja menevät kilpailijan palstalle tai perustavat oman palstan? Pelkäämisen sijaan lehtitalojen tulisi näyttää mallia, miten hyvää sisältöä tehdään myös sosiaaliseen mediaan. Osa lehdistä on jo tehnyt hyvät ohjeet, mutta joskus ohjeistus on lähinnä vain se, ettei lehti ota vastuuta mistään.

PS 28.1.12

Facebook on lehtien foorumeihin verrattuna useimmilla ihmisillä siisti ja siellä puhutaan kuitenkin omilla nimillä ja kasvoilla. Facebookista puhuttaessa täytyy muistaa, että näkymä sinne on yksilöllinen ja rajoitettu omaan kaveripiiriin, jota muut eivät yleensä pääse näkemään. Kukaan ei voi mennä selaamaan “yleistä Facebookkia” samalla tavalla kuin lehteä tai lehden nettisivua, koska Facebook perustuu pääosin suljettuihin verkostoihin.

Facebook ja sosiaalinen media yleensä leimataan törkyfoorumiksi, vaikka lehdistö ei ole hoitanut omaa takapihaansa, artikkeleiden kommentteja ja foorumeita kuntoon. Jos sitä ei tapahdu, lehdet ovat sosiaalisen median kritiikissään kaksinaismoralistisia.

Mikko Manninen

Medialukutaito – sisältö ei ole kiinni Internetistä, vaan sinusta

Posted on by
Vastaa

Facebookissa on paljon kevyttä ja viihteellistä sisältöä, esim. julkaistaan oma lenkkireitti tai Check In paikalliseen ravintolaan. ”Onko se tärkeää ja kuinka se voi oikein ketään kiinnostaa”, kuuluu usein some-kriittisempien kysymys Facebookista puhuttaessa. Vanhan liiton journalistit ja poliitikot puolestaan saattavat suhtautua sosiaalisen median sisältöihin ylimielisesti ja leimaten sen esimerkiksi sielun kaatopaikaksi. Kriittinen tulee olla, mutta tässä asiassa he erehtyvät, heillä ei ole vain sosiaaliseen mediaan vaadittavaa medialukutaitoa.

Uusilta tekniikoilta ja toimintatavoilta odotetaan ”tärkeyttä”, jotta ne hyväksyttäisiin. Mitä tämä tärkeys edes on? Käytän koulutuksissa esimerkkinä sanomalehteä. Lukevatko ihmiset lehdestä kaiken vai vain sen mitä he pitävät tärkeänä? Jos lehden lukee kannesta kanteen, törmää monenlaiseen sisältöön: Sarjakuviin, mainoksiin, yleisöosastokirjoituksiin, hiukan kömpelöihin, jopa asiattomiin, tekstiviesteihin, mutta myöskin uutisiin ja pääkirjoituksiin, TV-ohjelmiin ja työpaikkailmoituksiin sekä poliisilta suoraan kopioituihin pikku-uutisiin. Kukaan ei lue tätä kaikkea, vaan silmä hyppii niihin asioihin, jotka todella lukijaa kiinnostavat, eli mitä he itse pitävät tärkeänä.

Myös perinteisessä mediassa on siis kevyttä, viihteellistä, kaupallista että asiasisältöä. Sosiaalisessa mediassa sisällön kirjo on vielä laajempi. Ilmeisesti Facebookille ja sosiaaliselle medialle asetetaan “tärkeysrima” korkeammalle kuin perinteiselle medialle. Kaiken sisällön pitäisi olla kaikille tärkeää  ja kaikkien mielestä kiinnostavaa,  vaikka sisältöä ja tietoa pystyy paremmin suodattamaan ja jäsentämään, esimerkiksi Facebook ja Twitter-listojen kautta. Facebookilla on lisäksi uusi “kiinnostuksen kohteet” -toiminto.

Perinteinen media on kaikille sama – sosiaalinen media on kaikille eri

Perinteisen median ja sosiaalisen median vertailussa hämää se, että perinteisen median näkymä on periaatteessa kaikille yhteismitallinen, mutta sosiaalisen median näkymä on kaikille eri. Voidaan esim. puhua päivän lehdestä tai TV-tarjonnasta, jonka kaikki pystyvät katsomaan suhteellisen samalla tavalla mennessään kotiin.

Sosiaalinen media puolestaan rakentuu pitkän ajan kuluessa muodostuneiden verkostojen ja niiden tuottaman sisällön varaan, joka puolestaan on kaikille ihmisille erilainen ja henkilökohtainen ja yleensä salasanojen takana. Tämän vuoksi sosiaalisen median tai edes Facebookin sisällöstä ei voi puhua samalla tavalla yhteismitallisesti kuin perinteisen median. Vaikka yhteisiä verkostoja ja sisältöjä olisikin, sosiaalisen median sisältö näkyy kaikille eri tavalla. Mikä oleellisinta, käyttäjä voi itse muuttaa ja vaikuttaa sisällön suuntaan, rakentumiseen ja leviämiseen. Sosiaaliseen mediaan liittyy sattumanvaraisuus, joka luo juuri sen viraalin ja yllättävän luonteen, josta se on tullut tunnetuksi.

Medialukutaito sosiaalisessa mediassa

Kirjastossa lukemista ei aloiteta hyllyn ensimmäisestä kirjasta ja jatketa järjestelmällisesti siitä eteenpäin. Koko sanomalehteä ei leimata törkyksi, jos sen tekstariosastolla on törkyä. Samalla tavalla kävellään virtuaalisen maailman ja sosiaalisen median käytävillä. Samalla tavalla joudutaan arvioimaan digitaalisen sisällön lähteitä, totuudenmukaisuutta ja perusteluja. Sielläkin valitaan vain ne sisällöt, jotka koetaan itselle kiinnostaviksi ja tärkeiksi.

Siinä missä ennen vaadittiin eri tyylijajien medialukutaitoa, kuten kolumni, uutinen, yleisöosastokirjoitus, sosiaalinen media on tuonut mukanaan verkostojen medialukutaidon ja erilaisten palveluiden lukutaidon sekä tiedon suodattamisen taidon vaatimuksen. Toiset palvelut ovat asiapitoisempia ja toiset leikkimielisempiä, kuten ylhäällä mainitsemani Foursquare. Ei kukaan vakavissaan pyri lähikaupan pormestariksi tai ole sitä mieltä, että Sport Trackerin kautta julkaistu lenkkeilyreitti olisi tärkeä sisältö kaikille sadalle Facebook-kaverille. Toisaalta blogeissa voidaan puhua vakavasti työelämän ilmiöistä, Twitterissä tunnustella toimialan uusia virtauksista ja Linkedinissä rekrytoida uusia ammattilaisia.

Jokainen kokoaa oman sosiaalisen mediansa, lukee ja keskustelee siitä mikä kiinnostaa ja pitää tärkeänä.

Sisältö ei ole kiinni Internetistä, vaan se on kiinni sinusta.

Mikko Manninen

PS: Just in case – vaikka digitaalista sisältöä oppisikin lukemaan voi kirjastoihin mennä ja perinteisiä lehtiä edelleen lukea.

Lisää samasta aiheesta, ”Sosiaalinen media on jokaiselle eri”, esim kollegani Harto Pöngän  blogissa. Uusista Facebookin “kiinnostuksen kohteet – listoista” lisää kollegani Eero Leppäsen blogissa

Tämä teksti on osa mediakasvatuksen kurssin opintoja Oulun seudun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Vitsivitsi – Pieni huumorin käsikirja

Posted on by
Vastaa

Sanotaan, että netissä on vain yksi sääntö ja se on, ”ettei saa olla tylsä”. Yksi tapa välttää tylsyys on olla hauska, tai ainakin yrittää olla. Mutta toimiiko netissä ja sosiaalisessa mediassa samanlainen huumori kuin kahvipöydässä? Keskeinen ero on, että netissä viestiään pääsääntoisesti kirjoittamalla, jolloin huumoria ei voi höystää samalla tavalla ruumiinkielellä, äänensävyillä ja pienillä eleillä. Videoissa ja kuvissa tilanne sitten muuttuu, jos sellaisia jaksaa nikkaroida.

Hymiöillä voi jonkin verran paikata tosielämän elekieltä ja osoittaa, ettei tässä nyt niin vakavissaan olla, mutta tosielämän mikroeleitä ne eivät tietysti korvaa.

, lähde: Wikimedia Commons”]

Tekijä: Mehnimalik (Oma teos) [CC-BY-SA-3.0 (www.creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)

Huumori toimii, jos tilanne on oikea. Netissä “tilanne”-käsite on aivan erilainen. Vastaanottajien tunnetilaa tai taustatietoja ei voi samalla tavalla havainnoida tai tietää kuin kahvipöydässä. Tosielämässä tilanteet tulevat ja menevät, netissä ihmiset käyvät lukemassa tai katsomassa asian eri aikaan, eri tunnetiloissa ja eri taustatiedoin.

Huumorin ymmärtämisessä painottuu tilanteen lisäksi tyylin, vivahteiden, yms. tajuaminen. Tyylilajeja on useita. Jumppasin tähän kuvauksen muutamasta. Nämä kymmenen lajia menevät puolestaan limittäin ja lomittain, eli huumorissa voi joskus olla aineksia monista näistä.

1. Ironia

Ironia muodostuu siitä, kun sanotaan tai tehdään asia jotenkin liioitellen tai vähätellen, niin että tilanne vaikuttaa huvittavalta. Opettaja voi esim. todeta häliseville opiskelijoille : ”Älkää antako opetuksen häiritä keskusteluanne”. Tarkoitetaan siis jotain muuta kuin sanotaan. Ironisia tilanteita, joissa liioittelu muuttuu todeksi, muodostuu myös itsestään. Tällainen tilanne syntyy esim. Jos varas loukkaa jalkansa tiputtuaan katon läpi, mutta päätyy suoraan kävelykeppitelineen viereen, niinkuin tässä videossa. Kun asiat menevät näin pahasti pieleen, niinkuin ne videossa etenevät voidaan puhua farssista. Ironia ei välttämättä ole hauskaa, vaan voi olla myös sisällöltään katkeraa.

2. Parodia

Parodiassa nauretaan jonkin tunnetun teoksen tai asian uudelle versiolle. Alkuperäisteos on tunnistettavissa, mutta osaa sisältöä on muunneltu niin, että teos näyttää huvittavalta. Mikäli teos piikittelee versioinnin esikuvaansa, esim. laulajaa tai poliitikkoa, on tyylijaji myös satiiri. Jos nauretaan parodian myös esittäjälle itselleen, on mukana itseironiaa, kuten tässä Lady Gaga parodiassa.

3. Satiiri

Satiirin kohteena ovat yleensä tunnistettavat poliitikot ja vallanpitäjät, joita halutaan jollain tavalla näpäyttää. Satiirissa komiikka löytyy vahvasta liioittelusta, jossa välillä vain ohut tai ei mitään yhteyttä todellisuuteen. Poliittinen satiiri ei ole Suomessa kovin tunnettu laji ja se sotketaankin helposti puhtaaseen pilkkaamiseen. Pilkkaamista ja mautonta se olisikin, jos se kohdistuisi tavalliseen ihmiseen esimerkiksi opettajaan tai koululaiseen. Vallanpitäjien yksityisyyden suoja on tässä mielessä hiukan ohuempi, heidän täytyy kestää ja ymmärtää satiiria. Iltapäivälehdistö tuntuu kieltävän koko satiirin käsitteen ja haluaa tulkita satiiri-ohjelmat ”rajuksi pilkaksi”, josta voi tehdä lööpin.

4. Sarkasmi

Sarkasmi on ironian alalaji ja koomisuus muodostuu yleensä liioittelusta. Sarkasmilla on kuitenkin luonteeltaan ivaa ja sillä aina kohdehenkilö tai kohde. Sarkasmi on tyypillistä kavereiden välistä sisäpiirin piikittelyä. Kirjoitetun huumorin muotona sarkasmi on vaikea, koska ei-verbaalista viestintää (ruumiinkieltä) ei näe. Se ja tilanne (konteksti) paljastaa onko kyse hyvän vai -pahantahtoisesta sarkasmista.

Sarkastisia juttuja on helppo keksiä, mutta toteutus on taitolaji ja vaatii myös empatiakykyä. Jos kohde ei ymmärrä sarkasmia ja sitä silti jatketaan, puhutaan kiusaamisesta. Kun kiusaamistapauksia on selvitetty voi ilmetä, että kiusaaja on ollut omasta mielestään humoristinen ja kiusattu puolestaan vain kärsinyt.

Netissä vaikeutta lisää siis se, ettei ruumiinkieltä ole eivätkä lukijat/katsojat ymmärrä mihin tilanteeseen ja kontekstiin ”sarkastinen heitto” on alunperin tarkoitettu. Tämän vuoksi esimerkiksi Jussi Halla-Aho joutui vaikeuksiin Facebookissa julkaistuine sotilasjunttajuttuineen.

Sarkasmista pitävä henkilö saattaa muuttua nettiyhteisön silmissä helposti kyynikseksi. Jottei leimaantuisi k********i, voi imagoaan yrittää pehmentää itseironialla.

5. Vitsi

Vitsi on lyhyt huvittava kertomus, joka on toistettavissa ja yleensä fiktiivinen. Tarina alkaa yleensä sillä, että se kuvaillaan etukäteen vitsiksi, jolloin kuulijat voivat virittää aivonsa hetkeksi huumoritaajudelle. Vitsien kertominen ei ole täysin helppoa, koska ennen tarinan on lunastettava annettu lupaus hauskuudesta. Vitsin täytyy yllättää ja parhaat vitsit kuluvat nopeasti.

6. Käytännön pila

Polttareiden ja piilokamera-ohjelmien lajityyppi, jossa henkilö saatetaan yllättävään ja ihmeelliseen tilanteeseen, jonka jälkeen kohde voi nauraa myös itse omalle reaktiolleen. Helpotus siitä, että tilanne ei ollutkaan tosi, auttaa usein nauramaan. Käytännön pilat vaativat empatiakykyä ja tilannetajua, niin että myös kohteella itsellään on hauskaa.

Videoidut flashmob tempaukset ovat eräänlaisia käytännönpiloja, jotka toteutetaan tosielemässä ja fiilistellään jälkeenpäin usein Youtube-videoina, kuten tässä Finnairin lentoemäntien tempauksessa. Tosielämän pienet ilmeet ja eleet ovat päätyneet videon kautta nettimaailmaan.

[Edit 25.2.] 7. Hokema

Hokema tai lentävä lause on kirjallisuudesta, TV-sarjasta tai muusta julkisuudessa olleesta lähteestä omaksuttu sananparsi, jolla voi keventää tunnelmaa. Hokemassa ei tarvise olla järkeä, riittää että sillä on yhteys tilanteeseen, jossa se heitetään. Onnistuakseen hokema täytyy olla tunnistettavissa hokemaksi, muuten on riski että puhuja vaikuttaa vain omituiselta. Tämän vuoksi suuren julkisuuden saaneet kommentit toimivat hokemina, koska ne ovat kansan kollektiivisessa muistissa. Hokema yhdistyy muistissa hauskoihin kokemuksiin. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, muistijälki heikkenee ja hokema ei enää naurata. ”Isoa jytkyä” on hyödynnetty ja versioitu kohta vuosi. Huumoriohjelmien hokemat elävät muutamia kuukausia ohjelman jälkeen. Putouksen hokemat ovat tätä kirjoittaessa voimissaan, mutta Kummeli-hokemat ovat menettäneet tehonsa.

8. Kasku

Kasku on lähellä vitsiä, mutta kertomus perustuu tositilanteen aineksiin ja on yleensä tilanteeseen sidottu. Erilaisia ongelmatilanteita kevennetään usein kaskuilla, jotka perustuvat liioitteluun ja sanaleikkeihin.

9. Musta huumori

Musta huumori kumpuaa synkistä tilanteista ja vakavistakin tilanteista ja onnistuu, jos on on riittävän absurdi eikä suunnattu pahantahtoisesti. Esimerkkinä tästä ”The Beaver” elokuvassa Mel Gibsonin esittämä isä on joutunut masennuksen takia sairaalaan ja hänen poikansa on tuo lahjaksi askartelemansa pahviset aivot. Musta huumori toimii parhaiten fiktiivisenä tarinana tai liemeen joutuneiden itse kertomana.

10. Sukkeluus/sutkautus

Sukkeluudet ja sutkautukset ovat eräänlaisia kaskun lyhennelmiä, jossa kommentoidaan kekseliäällä tai ironisella tavalla. Esimerkiksi, jos tavarasta ei löydy hintaa, asiakas toteaa kassavirkailijalle, että ”se on varmaan sitten ilmainen”. Tätä tosin kassanhoitajat ovat kuulleet niin monta kertaa, että se on sukkeluus vain asiakkaan mielestä.  Sutkautukset saattavat toimia (sarkasmi poislukien) netissä tosielämää paremminkin. Sukkeluudet saattavat mennä tosielämän tilanteissa kuulijalta/kuulijoilta ohi, kun ihmiset eivät odota sitä, että joku alkaakin puhua yhtäkkiä ”höpöjä”. Netissä juttuja voi ”kelata” eteen ja taakse, jolloin on huumoriosuudet on helpompi bongata.

Mikko Manninen

Vinkkejä nettikeskusteluun – viisi argumentoinnin sudenkuoppaa

Posted on by
Vastaa

Politiikassa, nettikirjoittamisessa ja mediassakin pärjää tänä päivänä yllättävän hyvin keksimällä raflaavia ja populistisia juttuja tai tsoukkeja. Halutaan asioiden näyttävän joltakin, huolimatta siitä ovatko ne niin vai ei. Se ei kuitenkaan ole reilua keskustelua, vaan halpaa kikkailua. Hereilläoleva väittelykumppani pystyy kumoamaan virheellisen päättelyn:

 Viisi päättelyvirhettä:

1. Kehäpäätelmä

Kehäpäätelmässä jotain asiaa perustellaan toisella asialla, joka on vain jonkun mielipide tai vaikutelma, mutta jonka kuitenkin oletetaan olevan totta tai fakta. Esimerkkinä tästä on päätelmä e10 bensan vaarallisuudesta moottorille. e10 bensan vaarallisuutta moottorille perustellaan vaarallisuudella moottorille. Vaarallisuuden perusteena on esim. kokeneen autoilijan haastattelu bensamittarilla, jossa hän väittää sen olevan kenties vaarallista moottorille.

 2. Ad hominem

Jos esim. yrityksen kesälomittajan vinkkejä ei oteta vastaan, koska ajatus on ollut vain kesälomittajan, on sotkettu asiat ja henkilöt. Tällaistä argumentoitivirhettä kutsutaan ad hominem virheeksi.

Tälle on sukua ns. “NIH-ilmiö“, eli “Not invented here”. Ehdotuksen tai idean täytyy tulla oikean henkilön suusta omasta organisaatiosta tai yhteisöstä, ennenkuin sitä voidaan viedä eteenpäin tai kannattaa.

 3. Mustavalkoinen ajattelu

Mustavalkoiseen ajatteluun syyllistytään silloin, kun otetaan yksinkertainen, usein tunteisiin vetoava väittämä ja sovelletaan sitä kaikissa mahdollisissa tapauksissa. Esimerkiksi: ”Facebookissa on paljon pinnallista sisältöä ja tämän vuoksi Facebookin käyttäjät ovat pinnallisia. Jos käytät Facebookia, olet pinnallinen”

Asioissa on kuitenkin yleensä monia vaihtoehtoja ja sävyjä, mutta ne jätetään kertomatta jos  halutaan puhua vähättelevästi.

 4. Sanojen suuhun laittaminen

Populistien suosima metodi, jossa vastapuolen näkemys liioitellaan äärimmäisyyksiin, jotta se saadaan näyttämään naurettavalta. Esimerkiksi ”Kuka tavalliset työt oikein tekee, jos kaikki vain päivittävät Facebookkia tai kirjoittavat blogia”. Tällaisia ajatuksia ei kukaan tietysti ole ehdottanutkaan.

Keskustelun eteneminen on vaikeaa, jos vastapuolesta pyritään tekemään karikatyyriä. Tähän liittyy läheisesti myös asenteellinen kielenkäyttö.

 5. Sivuraiteet

Tiukassa tilanteessa ihminen väistää omaa vastuutaan ja ohjaa asian toiseen aiheeseen. Poliitikko voi sanoa: ”Luulisi toimittajalla olevan tärkempiäkin aiheita käsiteltävänä.”

Lopuksi:

Seuraavan kerran kun poliitikon lausunto tai kirjoitus tuntuu ontuvan tai uutinen leviää liian nopeasti ilman perusteita, voit bongata onko kyseessä  jokin näistä virheellisistä päättelytavoista. Siitä voi sitten ystävällisesti huomauttaa ja palauttaa keskustelua oikeille raiteille, reilun keskustelun suuntaan.

Koivu Interactive toivottaa hyvää vuotta 2012!

Mikko Manninen

Google ja Facebook -mainokset, kumpi on parempi?

Posted on by
Vastaa

Google ja Facebook mainoksen vertaaminen on kuin vertaisi polkupyörää ja potkulautaa, ne toimivat erilaisin periaattein, mutta omaavat kuitenkin paljon yhteistä. Google edustaa vanhaa webbiä, jossa ihmiset hakevat tietoa. Facebook taas on osa sosiaalisen median kehitysvaihetta, jossa tieto tulee ihmisten luo. Yhteistä on se, että Google ja Facebook saavat molemmat omat tulonsa mainoksista, mainostaja pystyy ne itse asentamaan ja hyödyntämään massiivista käyttäjämäärää. Googlen osalta niitä näkyy hakutulosten vieressä, Facebookissa niitä näkyy käyttäjien profiilin tai uutisvirran vieressä. Haluamansa maantieteellisen sijainnin pystyy asettamaan molemmissa.

Facebookin mainostilastoja - harmaa=kohderyhmän määrä, vihreä=kohderyhmästä tavoitettu osa

Mutta sitten siihen tärkeimpään kysymykseen, kumpi on parempi?

Vertailu on erityisesti käyttäjäkokemuksesta ja käytettävyydestä. Tulokset perustuvat asiakkaille tai omalle firmalleni tekemään mainontaan ja arvioidaan asteikolla yhdestä ( * ) viiteen tähteen( * * * * * ). Tämä vertailu on vain minun näkökulmani.

Käyttöliittymän toimivuus ja selkeys

Facebook * * * * Keskeiset säätimet on koottu yhdelle lomakkeelle. Tavoitettava käyttäjämäärä näkyy esikatseluna heti. Käännökset saattavat olla välillä omituisia, mutta ohjeet ovat lyhyet ja pyritty vääntämään rautalangasta.

Google *  Asetusten tekeminen varsinkin tiliä avatessa on todella monivaiheista ja monimutkaista. Erilaisia vaihtoehtoja ja asetuksia on paljon, mutta käyttäjälle jää epäselväksi ohjaako mainoksen näkyvyyttä lopulta pikkutarkka asetusten tekeminen vai Googlen automatiikka ja ”laatupisteet”.

Vaikuttavuuden seuraaminen:

Facebook * * * * Klikkaukset ja mainoksen näkyvyyden seuraaminen, kuten näyttökerrat, klikkaukset ja uudet tykkääjät ovat Facebookissa lähes reaalliaikaista ja päivittyvät tiheään. Näkyvyyden eteneminen kuvattu kahdella erilaisella diagrammilla sekä lukumäärinä taulukossa.

Google * * Vaikuttavuustilastot päivittyvät yhden kerran päivässä (lukuun ottamatta laskutustietoja). Jos teet uusia asetuksia tai käynnistät uuden kampanjan, voit seurata vaikutusta vasta vuorokauden päästä.

Googlen mainoksen tilastoja

Hinta-vaikutukset

Facebook * * * * Facebookin mainokset ovat halvempia, kun vertaa saavutettujen näyttökertojen ja klikkauksien suhdetta ja määrää. Lisäksi Facebookissa voi seurata ”semi-tuloksia”, eli Facebook-sivun tykkääjiksi tuloa. Näet konkreettisesti, kuka henkilö tuli sivullesi tykkääjäksi mainoksen ansiosta.

Facebookin mainokset ovat maksaneet hiukan alle dollarin klikkaukselta ja Googlessa taas jonkin verran yli euron. Kun ottaa dollarin ja euron kurssin eron huomioon Google on selvästi kalliimpi.

Google * * * Mainosten klikkaus maksoi enemmän Facebookiin nähden. Kummassakaan ei voi asettaa kiinteää hintaa, vaan hinta määräytyy monimutkaisen mainostajien tarjouskilpailun perusteella. Ylärajan voi kuitenkin asettaa. Googlen mainoksissa etuna on mahdollisuus saada kävijöitä juuri oikeilla hakusanoilla ja oikeilta alueilta. Tätä etua kuitenkin hiukan vesittää käyttöliittymän monimutkaisuus, klikkauksien hinta, tilastojen hidas päivittyminen ja tunne siitä, ettei asetuksiin voikaan itse kovin paljoa vaikuttaa. Eri mainostekstien kokeilulla ja monia mainoksia testaamalla pääsee kuitenkin vähitellen parempiin tuloksiin.

[Edit 13.1.12 Palautteen ja testien pohjalta näyttäisi siltä, että Facebookissa tiukasti alueelle tai kohderyhmään kohdistettu mainonta laskee klikkauksen hintaa. Esim. Oulun korkeudelta pohjoiseen suunnattu mainos rullasi vielä hyvin 0,22 $ klikkauksen hinnalla ja 0,3 $ panoksella. 0,1$  panoksen kohdalla mainos (sposoroitu tarina) hyytyi, eikä saanut enää näyttökertoja. -- Googlessa alueellisuus voi jopa nostaa hintaa, mutta (Googlen mielestä) hakusanoihin hyvin sopiva mainos taas laskee hintaa.]

Asiakaspalvelu

 Facebook * * Ohjeet ovat tiiviit, mutta jättävät paljon avoimeksi. Osa teksteistä on usein englanniksi. Suomenkielistä asiakaspalvelua ei ole, eikä myöskään puhelinnumeroa, johon voisi soittaa.

Google adwords -mainos

Facebook-mainos

 

 Google * * * * Googlen ohjeissa on lyhyt pikaversio, joka näkyy välittömästä, kun vie hiiren kysymysmerkin päälle. Myös pidemmät ohjeet löytyvät ohjekeskuksessa. Asiakaspalvelu on myös suomeksi ja toimii myös puhelinpalveluna. Tätä arvostavat varmasti monet nettimainontaa ensi kertaa tekevät. Google tarjoaa myös oman analytiikkansa pohjalta lisää avainsanoja, jotka voisivat sopia kampanjaan sekä lähettää omatoimisesti sähköpostilla ohjeita mainostamiseen.

Lopputulos

Facebook  * * * 1/2

Google        * *  1/2

Facebookin etu on näkyminen sosiaalisen median suosituimmassa palvelussa. Jos mainoksia pitää ärsyttävänä, niinkuin monet pitävät, on tarjolla vähemmän mainosmaisia malleja, kuten ”sponsoroitu tarina”, joita voi suunnata esim. sivun tykkääjien verkostoille.

Googlen mainostyökalu vaikutti monipuoliselta, mutta ilmeisesti pitkä historia on tuonut paljon päällekkäisiä vipuja ja hantaakeja. Kokonaisvaikutelma on sekava ja jähmeä.

Yksisuuntainen mainonta ei ole paras tapa hyödyntää sosiaalista mediaa, mutta se voi joissain tilanteissa olla hyvä täydennys. Yritykset laittavat vuosittain tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja lehtimainoksiin, jotka menevät saman tien saunan pesän sytykkeiksi. Samalla rahalla saisi Facebookista tai Googlesta aikamoisen näkyvyyspläjäyksen pitkäksi aikaa.

Facebookin klikkausmäärät ovat olleet aivan toista luokkaa kuin Googlen. Ne ovat myös halvempia ja välituloksena voi ainakin saada lisää tykkääjiä Facebook-sivulle (joita usein Facebookissa mainostetaan). Google sopii käyttöön, jossa tuotetta haetaan paljon vakiintuneilla hakusanoilla ja kilpailu hakutuloksien ensimmäisellä sivulla on kovaa. Facebook-mainosten käyttäjä taas tietää parhaimmillaan, kuka mainosta klikkasi (jos sivulle tulee myös uusi tykkääjä). Google-mainoksissa tiedät, millä hakusanoilla sivullesi tultiin ja pystyt paremmin hyödyntämään kävijäseurantaohjelmia.

Kävijäseurantaohjelmien avulla voit seurata, johtiko mainoksen klikkaaminen välittömään kauppaan. Sivulle kannattaakin laittaa sisältöä, josta asiakas voi heti hyötyä ja ryhtyä toimenpiteisiin haluamallasi tavalla. Vaikkei tilauksia välittömästi tulisikaan, toimivat mainokset brändin näkyvyyden tukena ja Facebook-verkoston rakentamisen apuna.

Mikko Manninen

Koivu Interactive tekee asiakkailleen myös Google ja Facebook mainontaa:

Facebook mainoskampanja 20 € (+alv )/päivä + Facebookin laskuttamat klikkaukset tai näyttökerrat

Google mainoskampanja 20 € (+alv)/päivä + Googlen laskuttamat klikkaukset tai näyttökerrat

Ota yhteyttä!

Miten saat Facebook-sivullesi tykkääjiä? 20 vinkkiä

Posted on by
4

Takavuosina yrityksen Facebook yhteisöstä saattoi tulla kuuluisia jo sen takia, että joku oli niin edistyksellinen, että perusti sellaisen. Sivuja on nykyään todella paljon ja moni tykkää valmiiksi niin monesta sivusta, että ihmisten kynnys liittyä jäseneksi on noussut.

Ihmiset suhtatuvat sivuihin kahdella tapaa, toiset haluavat korostaa myönteistä suhtaumista brändiin ja toisinaan ihmiset klikkaavat jäseneksi vain saadakseen tietoa brändin tiimoilta eivät osoittaakseen mieltymyksiään, vaikka se helposti niin tulkitaankin.

Valtava fanimäärä ei ole tärkeintä, se voi olla jopa rasite, jos porukalla ei ole mitään tekemistä firmasi kanssa. Toisaalta on myös valjua, jos tykkääjiä on vain kourallinen, vaikka he olisivatkin kohderyhmääsi. Oikea porukka löytyy jostakin tästä väliltä.

(CC) http://bit.ly/qATajH

Facebook-tykkääjät/fanit/jäsenet eivät ilmaannu itsestään Facebookin uumenista. Olen listannut tähän muutamia peruskikkoja yhteisön kasvattamiseen ja rakentamiseen.

1. Ymmärtääkö tykkääjä mistä tykkää?

Mieti minkä asian ympärille kokoat Facebook-sivun. Joissain tapauksissa tuotteista, tapahtumista, projektista tai toiminnasta kertovat sivut voivat olla kiinnostavampia kuin yrityksen fanittaminen. Sivuja voi olla myös useampia, esim. yritykselle oma ja/tai tunnetulle tuotteelle tai projektille oma. Tärkeintä on jokin asia, mikä on tunnistettava ja yhdistää ”faneja”.

2. Tuota sisältöä, ole aktiivinen

Jos viimeisin postaus on kuukauden takaa, vaikuttaa siltä ettei edes ylläpito ole kiinnostunut sivusta tai että kampanjasi on jo ohi.

3. Keskustele, vaikuta turvalliselta

Jos ylläpitäjä vastaa jäsenten kommentteihin ja keskustelu on rakentavaa, vaikuttaa sivu hyödylliseltä ja ammattitaitoisesti hoidetulta myös uuden jäsenen mielestä. Lisäksi päivitykset, joissa on paljon kommentteja tai peukutuksia pääsevät paremmin esille uutisvirran ”kohokohtiin” ja tulevaisuudessa top stories/suositeltu tarina osaan.

4. Hoida ulkoasu ja tiedot kuntoon

Annat haluamattasi kotikutoisen kuvan firmastasi, jos logosi on tehty suttuisesta ruutukaappauksesta, sommiteltu huonosti tai et ole jaksanut täyttää sivusi yritystietoja.

5. Lähetä kutsuja kavereille

Sivuilla on ”kutsu kavereita” toiminto, jolla jäsenten ”lumipalloilmiön” voi saada käyntiin. Testien mukaan nämä kutsut eivät jostain syystä mene aina perille, eikä tämän varaan kannata laskea muutenkaan kovin paljon, mutta hyvä lisä se on.

6. Kirjoita suositus

Sivuilla on ”suosittele” toiminto, jolla voit jakaa julkisen suosituksen kavereillesi. Kannattaa pyytää asiakkaita suosittelemaan firmaa. Suosittelu tapahtuu joko liittyessä tai oikealla olevasta linkistä myöhemmin.

7. Julkaise profiilissa

Voit jakaa sivun omassa uutisvirrassasi. Sopiva ajankohta on, kun yrityksesi on muutenkin ajankohtainen.

8. Anna syy liittymiselle – selkeä lupaus hyödystä

Anna sivulla jokin pieni hyöty jäseneksi liittymiseksi. Vastaamme joka päivä kysymyksiin joka päivä klo 9-17, kerromme tapahtumista ensimmäisenä täällä, julkaisemme making off videon vain täällä tms. Ihmiset tarvitsevat usein jonkin pienen sysäyksen ja syyn liittymiseen.

9. Käytä sovellusta ja kilpailua.

Tykkääjät voi ohjata ensimmäisenä graafiselle sovellusvälilehdelle, jossa voidaan kertoa kilpailusta tai kampanjasta. Facebookin sääntöjen mukaan kilpailusta tulee kertoa nimenomaan sovelluksessa eikä Facebookin perustoimintoja saa käyttää esim. kampanjoiden äänestyksiin (päivitysten peukutus, kommentit yms.), vaikka yritysten mielestä juuri tämä loistava mahdollisuus olisikin.

10. Sponsoroitu tarina

Facebook tarjoaa maksullisia ilmoituksia sivupalkkiin sivun tykkääjien kavereille, että tämä ja tämä kaveri tykkää sivustasi. 100 henkilön kavereita on n. 15 000 henkilöä.

11. Facebook mainos

Sponsoroidun tarinan lisäksi voit käyttää ”Mainosta” johon voi itse kirjoittaa tekstit sekä lisätä kuvan. Mainokseenkin saa mukaan tiedon, jos henkilön kaverit tykkäävät sivusta.

12. Asenna Tykkää-boxi, Facebook-merkki tai muita liitännäisiä

Upota kotisivuillesi ”Tykkää-boxi”, joista on mahdollista saada erilaisia malleja. Boxi on Facebook-sivun toiminnot pienoiskoossa osana omia kotisivujasi.

Facebook-merkki on kevyempi versio tykkää-boxista. Siinä näkyy tykkääjien määrä ja sivun nimi ja logo. Muita liitännäisiä on myös paljon, esimerkiksi Facebook-kommentit.

13. Linkit

Linkitä Facebook-sivuun aina sopivissa paikoissa sivun valikoissa ja artikkeleissa, aina siellä kun viittaaminen tuntuu sopivalta.

14. Sähköpostin allekirjoitus

Hanki lyhytosoite sivullesi ja liitä se sähköpostisi allekirjoitukseen. Lyhytosoitetta kannattaa käyttää aina, jos kuvaa tai sanaa ei saa linkiksi.

15. Lähetä chatillä tai viestillä henkilökohtaisia kutsuja tutuille

Tämä voi olla joidenkin kavereidesi mielestä tungettelevaa, mutta varsinkin aloitusvaiheessa voit saada läheisiä ystäviäsi mukaan tätä kautta ja lumipalloilmiötä alulle. Testasin noin kolme vuotta sitten ensi kertaa miten  fani-sivut toimivat ja pyysin chatin kautta tuttuja mukaan ”perjantai” -sivulle. Nyt tykkääjiä on 10 500 ja siihen riitti tällä kertaa pari chatti-viestiä – mutta sama ei toimi läheskään aina. Sivulla ei ole toistaiseksi käyttötarkoitusta, vaan se on eräänlainen Facebook-experimentti sosiaalisesta objektista ja fanisivusta. Monen kuukauden ajan sivulla oli alle sata tykkääjää. Ei kannata siis heittää kirvestä kaivoon, jos fanimäärä ei heti kasvaisikaan. Varsinkin uusien yritysten ja asioiden osalla asia on näin. Yritysten ja yhteisöjen sinnikkyys kuitenkin palkitaan.

16. Sähköposti kutsu

Voit kutsua ihmisiä mukaan sähköpostilla tai lisätä Facebookin osaksi uutiskirjettä

17. Seuraa tilastoja

Tutki millainen sisältö toi kävijöitä ja kommentteja, tee enemmän sitä.

18. Todellinen maailma

Tee fyysisiä merkkejä toimistoon, esitteisiin, julisteisiin. Näytä että sivu kuuluu viralliseen toimintaan.

19. Käytä logoa ja tägää

Vieraile muilla sivulla brändin nimellä ja tägää viestejä, niin että ne näkyvät muilla sivulla. Vierailuun kannattaa olla kuitenkin hyvä syy, ettet vaikuta spämmääjältä. Tägin saa mukaan aloittamalla nimen @merkillä.

–

Facebook on julkaissut sivun tekijöille myös omat ohjeensa ja suosituksensa, jotka ovat kuitenkin suunnattu enimmäkseen suurille amerikkalaisille firmoille.

Ihmiset liittyvät mielummin mukaan, kun sivu vaikuttaa olevan jotenkin pinnalla ja useampia kavereita liittyy samanaikaisesti mukaan. Eli kannattaa panostaa kerralla kunnolla, niin että pörinää syntyy.

Mutta entä se 20. tapa? Jätin sen avoimeksi kommentteja varten:)  Mitä sinä lisäisit tähän?

- Mikko Manninen

Koivu Interactive toteuttaa ja suunnittelee Facebook-kampanjoita – Tuotteet ja hinnat

Etusivulle - Yhteystiedot - Tilaa koulutus

Työurputtajan muistilista

Posted on by
4

Mikko Manninen

-Työpaikan some-suosituksia tehdessä yleensä muistutetaan siitä, että työntekijällä on lain mukaan ns. lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan, eli työnantajalle ei saa tarkoituksellisesti aiheuttaa vahinkoa, esim. työntekijän viestinnän kautta. Pientä purkaantumista ei voi laskea lojaliteettivelvollisuuden rikkomiseksi eikä työntekijöitä voida edes edellyttää puhumaan työantajastaan vain hyvää. Lojaliteettivelvollisuuttakin sitoo ”kohtuuden mukaan vaadittava menettely”. Tulkinta ei ole kovin helppoa ja sen määrittelee viimekädessä oikeus, mutta hyviä periaatteita voidaan varmasti pohtia.

Usealla työpaikalla alkaa olemaan kokemusta työntekijöiden tekemästä työpaikkaa koskevasta hiukan arvaamattomasta ja välillä hiukan kulmikkaastakin SoMe-viestinnästä. Työpaikkaa kehutaan ja haukutaan. Voisin väittää, että työpaikkojen imagoa rakennetaan nykyään enemmän työntekijöiden Facebook-päivitysten kautta kuin perinteisessä mediassa tapahtuvien haastatteluiden, uutisten tai mainosten kautta. Ihmisten päivityksistä kuultaa helposti läpi, mikä meininki töissä on.

Kehuminen on vaikeampaa kuin kritiikki, mutta ei se kritiikkikään aina niin helppoa ole. Kun kunnolla harmittaa, päähän kasvaa sarvet ja suuhun terävämmät hampaat. Yksi ennakkotapaus on viime helmikuulta, kun Helsingin käräjäoikeus tulkitsi myyjän rikkoneen lojaliteettivelvollisuutta. Henkilö oli mm. perustanut boikottiryhmän työpaikkaansa vastaan, kun työsopimus oli vielä voimassa.

Toisentyylinen mieleeni jäänyt tapaus (ei kuitenkaan riita) on työministeriön virkamiehen bloggaus Suomen valtion huonoista tietoyhteiskuntavalmiuksista. Kyseinen bloggaus oli kuitenkin asiallinen ja pureutui laajempaan yhteiskunnalliseen ilmiöön ja työpaikasta välittyi lopulta avoin ja kehittymishaluinen kuva. Tämä voisi olla “hyvää urputtamista”.

Tässä lista, jonka olen tehnyt erinäisten havaintojen pohjalta:

Työurputtajan muistilista:

ELÄ urputa työpaikastasi netissä mikäli:

  • Vika on itsessäsi tai viikonpäivässä
  • Asiassa on selkeä juridinen näkökulma, työsopimusasiat yms. Ota silloin yhteys   ammattiliittoosi äläkä Facebook-virtaasi.
  • Haluat kostaa jollekulle. Se kääntyy lopulta sinua vastaan. Kostamiseen taipuvainen henkilö ei vaikuta luotettavalta tulevien työnantajienkaan silmissä.
  • Kyseessä on salassapitovelvollisuus ja viestisi saattaa heikentää työpaikan kilpailuetua. Lojaliteettivelvollisuus perustuu juuri tähän. Muutenhan kilpailijat voisivat palkata ”agenttejaan” sabotoimaan toisia firmoja mielin määrin.

Urputa työpaikastasi netissä, mikäli:

  • Sidot asian laajempaan yhteiskunnalliseen ilmiöön, et vain omaan työpaikkaasi. Parhaimmillaan juttusi kehittää koko alaa ja nostaa omaakin arvostustasi.
  • Olet yhä töissä samassa paikassa. Jälkiviisastelu on liian helppoa.
  • Et osoita sormella henkilöitä, vaan ilmiöitä ja asioita.
  • Olet valmis toimimaan asian parempaan suuntaan viemiseen myös itse, etkä vain ”huutele yleisöstä”.