Sanotaan, että netissä on vain yksi sääntö ja se on, ”ettei saa olla tylsä”. Yksi tapa välttää tylsyys on olla hauska, tai ainakin yrittää olla. Mutta toimiiko netissä ja sosiaalisessa mediassa samanlainen huumori kuin kahvipöydässä? Keskeinen ero on, että netissä viestiään pääsääntoisesti kirjoittamalla, jolloin huumoria ei voi höystää samalla tavalla ruumiinkielellä, äänensävyillä ja pienillä eleillä. Videoissa ja kuvissa tilanne sitten muuttuu, jos sellaisia jaksaa nikkaroida.
Hymiöillä voi jonkin verran paikata tosielämän elekieltä ja osoittaa, ettei tässä nyt niin vakavissaan olla, mutta tosielämän mikroeleitä ne eivät tietysti korvaa.
Tekijä: Mehnimalik (Oma teos) [CC-BY-SA-3.0 (www.creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)
Huumorin ymmärtämisessä painottuu tilanteen lisäksi tyylin, vivahteiden, yms. tajuaminen. Tyylilajeja on useita. Jumppasin tähän kuvauksen muutamasta. Nämä kymmenen lajia menevät puolestaan limittäin ja lomittain, eli huumorissa voi joskus olla aineksia monista näistä.
1. Ironia
Ironia muodostuu siitä, kun sanotaan tai tehdään asia jotenkin liioitellen tai vähätellen, niin että tilanne vaikuttaa huvittavalta. Opettaja voi esim. todeta häliseville opiskelijoille : ”Älkää antako opetuksen häiritä keskusteluanne”. Tarkoitetaan siis jotain muuta kuin sanotaan. Ironisia tilanteita, joissa liioittelu muuttuu todeksi, muodostuu myös itsestään. Tällainen tilanne syntyy esim. Jos varas loukkaa jalkansa tiputtuaan katon läpi, mutta päätyy suoraan kävelykeppitelineen viereen, niinkuin tässä videossa. Kun asiat menevät näin pahasti pieleen, niinkuin ne videossa etenevät voidaan puhua farssista. Ironia ei välttämättä ole hauskaa, vaan voi olla myös sisällöltään katkeraa.
2. Parodia
Parodiassa nauretaan jonkin tunnetun teoksen tai asian uudelle versiolle. Alkuperäisteos on tunnistettavissa, mutta osaa sisältöä on muunneltu niin, että teos näyttää huvittavalta. Mikäli teos piikittelee versioinnin esikuvaansa, esim. laulajaa tai poliitikkoa, on tyylijaji myös satiiri. Jos nauretaan parodian myös esittäjälle itselleen, on mukana itseironiaa, kuten tässä Lady Gaga parodiassa.
3. Satiiri
Satiirin kohteena ovat yleensä tunnistettavat poliitikot ja vallanpitäjät, joita halutaan jollain tavalla näpäyttää. Satiirissa komiikka löytyy vahvasta liioittelusta, jossa välillä vain ohut tai ei mitään yhteyttä todellisuuteen. Poliittinen satiiri ei ole Suomessa kovin tunnettu laji ja se sotketaankin helposti puhtaaseen pilkkaamiseen. Pilkkaamista ja mautonta se olisikin, jos se kohdistuisi tavalliseen ihmiseen esimerkiksi opettajaan tai koululaiseen. Vallanpitäjien yksityisyyden suoja on tässä mielessä hiukan ohuempi, heidän täytyy kestää ja ymmärtää satiiria. Iltapäivälehdistö tuntuu kieltävän koko satiirin käsitteen ja haluaa tulkita satiiri-ohjelmat ”rajuksi pilkaksi”, josta voi tehdä lööpin.
4. Sarkasmi
Sarkasmi on ironian alalaji ja koomisuus muodostuu yleensä liioittelusta. Sarkasmilla on kuitenkin luonteeltaan ivaa ja sillä aina kohdehenkilö tai kohde. Sarkasmi on tyypillistä kavereiden välistä sisäpiirin piikittelyä. Kirjoitetun huumorin muotona sarkasmi on vaikea, koska ei-verbaalista viestintää (ruumiinkieltä) ei näe. Se ja tilanne (konteksti) paljastaa onko kyse hyvän vai -pahantahtoisesta sarkasmista.
Sarkastisia juttuja on helppo keksiä, mutta toteutus on taitolaji ja vaatii myös empatiakykyä. Jos kohde ei ymmärrä sarkasmia ja sitä silti jatketaan, puhutaan kiusaamisesta. Kun kiusaamistapauksia on selvitetty voi ilmetä, että kiusaaja on ollut omasta mielestään humoristinen ja kiusattu puolestaan vain kärsinyt.
Netissä vaikeutta lisää siis se, ettei ruumiinkieltä ole eivätkä lukijat/katsojat ymmärrä mihin tilanteeseen ja kontekstiin ”sarkastinen heitto” on alunperin tarkoitettu. Tämän vuoksi esimerkiksi Jussi Halla-Aho joutui vaikeuksiin Facebookissa julkaistuine sotilasjunttajuttuineen.
Sarkasmista pitävä henkilö saattaa muuttua nettiyhteisön silmissä helposti kyynikseksi. Jottei leimaantuisi k********i, voi imagoaan yrittää pehmentää itseironialla.
5. Vitsi
Vitsi on lyhyt huvittava kertomus, joka on toistettavissa ja yleensä fiktiivinen. Tarina alkaa yleensä sillä, että se kuvaillaan etukäteen vitsiksi, jolloin kuulijat voivat virittää aivonsa hetkeksi huumoritaajudelle. Vitsien kertominen ei ole täysin helppoa, koska ennen tarinan on lunastettava annettu lupaus hauskuudesta. Vitsin täytyy yllättää ja parhaat vitsit kuluvat nopeasti.
6. Käytännön pila
Polttareiden ja piilokamera-ohjelmien lajityyppi, jossa henkilö saatetaan yllättävään ja ihmeelliseen tilanteeseen, jonka jälkeen kohde voi nauraa myös itse omalle reaktiolleen. Helpotus siitä, että tilanne ei ollutkaan tosi, auttaa usein nauramaan. Käytännön pilat vaativat empatiakykyä ja tilannetajua, niin että myös kohteella itsellään on hauskaa.
Videoidut flashmob tempaukset ovat eräänlaisia käytännönpiloja, jotka toteutetaan tosielemässä ja fiilistellään jälkeenpäin usein Youtube-videoina, kuten tässä Finnairin lentoemäntien tempauksessa. Tosielämän pienet ilmeet ja eleet ovat päätyneet videon kautta nettimaailmaan.
[Edit 25.2.] 7. Hokema
Hokema tai lentävä lause on kirjallisuudesta, TV-sarjasta tai muusta julkisuudessa olleesta lähteestä omaksuttu sananparsi, jolla voi keventää tunnelmaa. Hokemassa ei tarvise olla järkeä, riittää että sillä on yhteys tilanteeseen, jossa se heitetään. Onnistuakseen hokema täytyy olla tunnistettavissa hokemaksi, muuten on riski että puhuja vaikuttaa vain omituiselta. Tämän vuoksi suuren julkisuuden saaneet kommentit toimivat hokemina, koska ne ovat kansan kollektiivisessa muistissa. Hokema yhdistyy muistissa hauskoihin kokemuksiin. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, muistijälki heikkenee ja hokema ei enää naurata. ”Isoa jytkyä” on hyödynnetty ja versioitu kohta vuosi. Huumoriohjelmien hokemat elävät muutamia kuukausia ohjelman jälkeen. Putouksen hokemat ovat tätä kirjoittaessa voimissaan, mutta Kummeli-hokemat ovat menettäneet tehonsa.
8. Kasku
Kasku on lähellä vitsiä, mutta kertomus perustuu tositilanteen aineksiin ja on yleensä tilanteeseen sidottu. Erilaisia ongelmatilanteita kevennetään usein kaskuilla, jotka perustuvat liioitteluun ja sanaleikkeihin.
9. Musta huumori
Musta huumori kumpuaa synkistä tilanteista ja vakavistakin tilanteista ja onnistuu, jos on on riittävän absurdi eikä suunnattu pahantahtoisesti. Esimerkkinä tästä ”The Beaver” elokuvassa Mel Gibsonin esittämä isä on joutunut masennuksen takia sairaalaan ja hänen poikansa on tuo lahjaksi askartelemansa pahviset aivot. Musta huumori toimii parhaiten fiktiivisenä tarinana tai liemeen joutuneiden itse kertomana.
10. Sukkeluus/sutkautus
Sukkeluudet ja sutkautukset ovat eräänlaisia kaskun lyhennelmiä, jossa kommentoidaan kekseliäällä tai ironisella tavalla. Esimerkiksi, jos tavarasta ei löydy hintaa, asiakas toteaa kassavirkailijalle, että ”se on varmaan sitten ilmainen”. Tätä tosin kassanhoitajat ovat kuulleet niin monta kertaa, että se on sukkeluus vain asiakkaan mielestä. Sutkautukset saattavat toimia (sarkasmi poislukien) netissä tosielämää paremminkin. Sukkeluudet saattavat mennä tosielämän tilanteissa kuulijalta/kuulijoilta ohi, kun ihmiset eivät odota sitä, että joku alkaakin puhua yhtäkkiä ”höpöjä”. Netissä juttuja voi ”kelata” eteen ja taakse, jolloin on huumoriosuudet on helpompi bongata.
