Digiketti – kolme kohtaa

Teen sosiaalisen median ja digitaalisen viestinnän koulutuksia yrityksien ja erilaisten yhteisöjen tarpeisiin. Tästä huolimatta oikeastaan lähes kaikissa koulutuksissa nousevat esiin nimenomaan ihmisten henkilökohtaisen some-viestinnän ja digitaalisen elämäntavan pulmat. Se oikeastaan kertoonkin siitä, kuinka henkilökohtainen ja työpaikkakohtainen mediankäyttö ovat kietoutuneet toisiinsa. Tämä postaus käsittelee molempia.

(CC) Kuva:  jgoge http://www.flickr.com/photos/jgoge123/
(CC) Kuva: jgoge http://www.flickr.com/photos/jgoge123/

Moni yllättyy siitä, etten toivota ihan kaikkia digielämän ilmiöitä tervetulleeksi, vaan olen usein samaa mieltä kuin ”digikriitikot” itsekin. Tässä postauksessa olen maininnut muutamia tärkeinä pitämiäni menettelytapoja digiaikana. En pysty aina itsekään näitä kaikkia noudattamaan, mutta pyrin kuitenkin etenemään valoa kohti ja tavoittelen tällaista ”digikettiä”. (En ole muuten varma keksinkö ”digiketti” sanan itse, vai olenko kuullut sen. Googlesta sitä ei vielä löytynyt.)

Kunnioita livetilannetta – Jos tapaat ihmisiä kasvotusten ja varsinkin, jos tapaamiseen on aikaa vain vähän, älä räpellä puhelinta tai iPadiä. Keskity niihin tyyppeihin joita tapaat, vaikka viimeisin Facebook-keskustelu tuntuisikin mielenkiintoisemmalta kuin livetilanteen tylsemmät jutut. Sosiaalisen median keskustelujen hyvä puoli on siinä, että ne joustavat ajallisesti. Todella harva viesti on niin kiireellinen, etteikö se voisi odottaa vastaustasi tai kommenttiasi siihen asti, että pääset rauhallisempaan tilanteeseen. Esim. kassajonot ja julkiset liikennevälineet ovat oivallisia paikkoja syventyä digimaailmaan ja yleensä kaikki muutkin paikat, joissa joudut odottelemaan.

(CC) Kuva philcampbell http://www.flickr.com/photos/clanlife/
(CC) Kuva philcampbell http://www.flickr.com/photos/clanlife/

Voit pitää radiohiljaisuutta – Sosiaalisesta mediasta on mahdollista myös pitää ”lomaa” ja palata taas myöhemmin kuvioihin ja se voi olla myös ihan terveellistäkin. Loma voi kestää esim. puoli päivää tai kuukauden. Työprofiileissa siitä voi olla hyvä ilmoittaa, esim. jos yrityksen Facebook-sivu on tavallisesti aktiivinen ja tauko on pitkä.

Henkilökohtaisella puolella on kuitenkin hiukan outoa tehdä ”todelliseen elämään” siirtymisestä tai sieltä palaamisesta kovin isoa numeroa. Vähän sama kuin ottaisi asiakseen soittaa jollekin, että ei kiinnosta keskustella hänen kanssaan, vaan tehdä jotain muuta.

Älä mamoile, vaan puutu kiusaamiseen ja huonoon käytökseen – Monissa yhteisöissä keskustelu pääsee kehittymään ikävään suuntaan, jos ns. hyvät tyypit ovat hiljaa ja epäasialliset pikkujulmurit pääsevät mellastamaan ja dominoimaan keskustelua. Tilanne on sellainen ja jatkuu sellaisena, jos kukaan ei siihen puutu. Itse ei kuitenkaan tule provosoitua eikä myöskään kannatta uuvuttaa itseään jokaiseen asiaan puuttumalla. Jos arveluttaa milloin kannattaa puuttua, niin viimeistään silloin jos tilanne ja toiminta on toistuvaa eikä tekijä ymmärrä lopettaa. Tee puuttumisesta vaikka uudenvuodenlupaus.

Se millä tavalla suurin tai muuten vain näkyvin joukko toimii älypuhelimien tai sosiaalisen median käytön suhteen, ei tarkoita sitä että se on välttämättä oikea tapa toimia myös itse – näinhän se on myös melkein kaikissa muissakin asioissa.

Mainokset

Oletko some-ekstrovertti vai -introvertti?

By See-ming Lee from New York, NY, USA (Happiness / 20100117.7D.02031.P1.L1.BW / SML) [CC-BY-SA-2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0)], via Wikimedia Commons
By See-ming Lee from New York, NY, USA (Happiness / 20100117.7D .02031.P1.L1.BW / SML) [CC-BY-SA-2.0 , via Wikimedia Commons
Erilaisista temperamenttityypeistä, introverteista ja ekstroverteista työelämässä on kirjoitettu viime aikoina paljon, lähinnä IRL, In Real Life, Face to Face näkökulmasta. Ihmisillä on kuitenkin selvästi myös oma some-temperamentti, myös työviestinnässä. Kaivan hetkeksi itsestäni sisäisen somekeittiöpsykologin ja listaan tähän muutaman kärjistetyn hyvän ja harmillisen piirteen molemmista tyypeistä.

Parhaimmillaan some-ekstrovertit ovat kiinnostavien ja hauskojen spontaanien keskusteluiden käynnistäjinä ja ylläpitäjinä, tasapainoillen mukavasti työhön, arkeen ja viihteeseen liittyvistä aiheista ja ideoista. He pitävät tunnelmaa yllä ja saavat toisetkin mukaan.

Miinuspuolena some-ekstrovertin työviestintä voi peittyä liiallisten turhanpäiväisyyksien alle. Hänestä tulee some-höpöttäjä. Työelämä, oma ja muiden elämä menee sekaisin niin maan perusteellisesti. Somehöpöttäjä ei kummemmin valikoi tai mieti yleisöä tai eri kanavia, vaan käyttää yksinomaan omaa facebook-profiilia. Sukulaiset, lapsuuden kaverit, kollegat, pomot ja alaiset saavat kuulla, aamuisen fiiliksen, lentokentälle vievän taksin automerkin ja lentokoneen sämpylän täytteiden koostumuksen. Ystävät ja kollegat löytävät tägättyinä halauskuviin mukaan. Sömehöpöttäjä harvoin kuitenkaan kertoo yhtään ajatusta siitä, miten hän vie työtehtäviään tai alaansa eteenpäin tai mitä ideoita hänellä on ja mitä mieltä hän on asioista.

Some-Introvertit taas, esim. kirjoittavat parhaimmillaan hyviä analyysejä, mielipiteitä, jaksavat hioa hienoja kuvasarjoja tai videoita ja pystyvät pitkäjänteiseen johdonmukaiseen viestintään ja hyödyntävät eri profiileja/tilejä eri tarpeisiin ja tavoitteisiin.

Tekijä: Welleman (Oma teos) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], lähde: Wikimedia Commons
Tekijä: Welleman (Oma teos) [CC-BY-SA-3.0 , lähde: Wikimedia Commons
Miinuspuolena some-Introvertti taas saattaa olla liian kriittinen tai epävarma julkaisemaan päässään muhivaa monimutkaista ajatusta tarpeeksi hyvänä tekstinä, kuvana tai keskustelun aloituksena. Sen sijaan hän saattaa stalkkeroida varjoista muiden profiileja pysytellen itse hiljaa. Hän some-sulkeutuu ja alkaa mutisemaan jotakin, että satsaa tosielämän tuttavuuksiin, tapaa heitä Face to Face.

Some-sulkeutunutuneen kannattaa välillä miettiä onko liian itsekriittinen, tietty keskeneräisyys on somessa ihan hyväksyttävääkin. Asiat tarkentuvat keskustelun kautta. Some-höpöttäjän kannattaa puolestaan välillä miettiä, onko vain addiktoitunut liikaa esilläoloon ja muiden peukutuksiin ja huomioon, jatkuvaan Facebook-ilmoitusten kilinään. Päivitysten ja keskustelujen ammatillista pointtia voi miettiä joskus vitsailua pitemmälle.

Todellisia ihmisiä ei tietysti voi luokitella näin mustavalkoisesti, vaan ihmisissä on molempia temperamentteja, jotka tulevat eri tilanteissa esiin eri tavalla. Joskus kannattaakin mennä oman temperamentin epämukavuusalueelle. Näinhän se on myös tosielämässä: vuorovaikutus paranee, kun taukoamattomasti höpöttävä antaa välillä tilaa myös muille ja omiin oloihinsa sulkeutunut kertoo välillä ajatuksistaan. Some-epämukavuusalue voi tarkoittaa some-höpöttäjälle blogikirjoittamisen tai Twitterin käytön aloittamista. Some-sulkeutunut voisi  puolestaan vaikka hiukan avautua ja ottaa rennommin, kuva voileivästä on turvallinen alku.

Sosiaalisen median käytön kypsyysasteet

Yritys tai organisaatio voi olla sosiaalisessa mediassa läsnä hyvin monin eri tavoin. Olen listannut ja hahmottanut tähän muutamia kypsyysasteita sekä niille tyypillisiä etuja ja ongelmia.

1. Testailuvaihe

Viestintä sosiaalisessa mediassa perustuu muutamien työpaikan edeltävijöiden yritteliäisyyteen ja yleensä henkilökohtaiseen viestintään. Työajan käytöstä, tavoitteista, sisällöstä ja välineistä ei ole sovittu.

Ongelmat:

– Verkosto ei saa selvää, mikä viestintä on oikeastaan henkilön omaa siviilielämää koskevaa ja mikä taas yrityksen/organisaation tavoitteiden mukaista viestintää. Puurot ja vellit menevät sekaisin. Esimerkiksi oma työpaikka haukutaan.

– Aikaa kuluu viihteeseen ja harhapolkuihin, kukaan ei tiedä tavoitetta.

– Henkilöriippuvaisuus. Jos edistyksellinen testailija lähtee organisaatiosta pois, hän saattaa viedä viestintätavan ja verkoston mukanaan.

Sosiaalisen median kypsyysasteetEdut:

+ Viestintä voi olla aitoa, rohkeaa ja särmikästä.

2. Hyödyntämisvaihe

Organisaatiossa on tehty päätöksiä, että viestinnässä hyödynnetään sosiaalista mediaa joissakin projekteissa. Esim. Facebook-sivu tai blogi on valittu tiettyjen projektien viestintäkanavaksi ja niiden ylläpitoon on varattu työaikaa.

Ongelmat:

– Riskinä on digitaalisen kuilun muodostuminen. Edistykselliset projektit ja niiden henkilöstö porskuttavat eteenpäin, mutta pääosa työpaikasta ja sen viestinnästä on edelleen kiinni vanhassa viestintätavassa eivätkä ihmiset ymmärrä toisiaan. Syntyy illuusio siitä, että some on organisaatiossa hallussa, vaikkei ole.

Edut:

+ Organisaatio pystyy opettelemaan viestintää sosiaalisessa mediassa, ilman että riskit ja kustannukset ovat vielä kovin suuret.

3. Sosiaalisen median strateginen käyttö

Sosiaalinen media on viestinnän kulmakivi. Organisaatiota tai yhteisöä olisi vaikea kuvitella ilman somea. Sisäisen ja ulkoisen viestinnän erot ymmärretään. Yrityksessä tiedetään, mistä asioista voidaan olla avoimia ja mikä tulee pitää talon sisällä. Samoin oman elämän ja työpaikan viestinnän erottaminen toisistaan ymmärretään. Ohjeistuksia, suosituksia ja suunnitelmia on tehty, vastuutettu ja viety oikeasti käytäntöön. Somen käytön yhteys yrityksen tavoitteisiin ymmärretään. Tuloksia mitataan ja niihin reagoidaan.

Ongelmat:

-Rahaa saattaa kulua omiin alustoihin ja teknologian kehittämiseen enemmän kuin suunniteltiin.

-Osaavaa henkilöstöä voi olla vaikea löytää, koska käytännön some-osaaminen on yksi osaamisvaatimus lisää.

-Edistyksellisyys saattaa tuntua joistakin ihmisistä vieraannuttavalta.

Edut:

+ Nykyaikaisen viestinnän ymmärrys on työpaikalla kokonaisvaltaista. Lähes kaikki ovat perillä sosiaalisesta mediasta ja sen edellyttämistä uusista työtavoista. Eri osastojen välinen yhteistyö mahdollistuu, esim. IT, rekry, markkinointi, hallinto, viestintä, design, myynti, tuotekehitys voivat pelata yhteen.

+ Sosiaalinen media luo sekoilun sijaan tehokkuutta ja siitä saadaan taloudellista hyötyä. Ensin tosin pitää sijoittaa esim. vaikkapa yhteisömanagerien palkkaamiseen, koulutuksen järjestämiseen, sisällöntuotantoon, suunnitteluun, kehitystyöhön, maksullisiin lisäpalveluihin yms..

+ Parhaimmillaan yrityksen työskentelykulttuuri muuttuu enemmän toisia tukevaksi ja välittäväksi. Win-win -asetelma ymmärretään, esim. sisäisessä viestinnässä. Menestyksekkäässä somen hyödyntämisessä ei ole muita vaihtoehtoja kuin olla reilu.

Mikko Manninen

Töissä sähköpostissa – Kuka loi härdellin?

Sähköposti on monessa suhteessa mainio väline. Saan itsekin suurimman osan tarjouspyynnöistä juuri sähköpostilla. Mutta sopiiko se välineeksi monisyisiin keskusteluihin, projekteihin, pikaisiin kysymyksiin tai kommentteihin? Monisyisemmät asiat hoituisivat paremmin vierailemalla ja pikaiset kysymykset soittamalla. Mutta ihmisillä ei ole aikaa tai ainakin väitetään, ettei ole aikaa ja siksi kaikki asiat halutaan hoitaa vain sähköpostilla.

Sähköpostin käytössä on muutamia harmillisia piirteitä:

1. Dokumenttien eri versiot

Ihmiset lähettävät kommenttinsa, kukin eri tavalla, joku varsinaiseen sähköpostiin, joku dokumenttiin itseensä, joku kommenttitoimintoa käyttäen, toinen vuoden vanhaan versioon ja joku käynnistää soittoringin puhelimella. Syntyy hässäkkä.

Tämä voi tapahtua minikoossa esim. tapaamisen aikataulujen sopimisen suhteen.

500px-Mail-forward

2. Luottamuksellinen termin hämärtyminen

Kaikki eivät erota tai välitä siitä, että jotkut sähköpostit voivat olla alun perin kahdenhengen välisiä ja luottamuksellisia keskusteluita. Niitä ei saisi liittää viestien perään isommalle ryhmälle ilman yhteisymmärrystä, että keskustelua voi jakaa eteenpäin.

3. Rönsyilevä kielenkäyttö

Sähköpostiin voi kirjoittaa pitkästi ja vapaasti tai lyhyesti ja töksäyttäen. Joskus teksti rönsyilee, niin että varsinaista pointtia ei erota. Ajatuksen arvaaminen jätetään vastaanottajan vastuulle.

4. Lähetetään yhdelle se, mikä pitäisi lähettää monelle

Joskus tieto lähetetään sille, joka vaikuttaa tutuimmalta, eikä kaikille joille todella piti ilmoittaa vaikkapa palaverin siirtämisestä. Tämä voi johtua siitä, että on helppoa viestiä vain yhdelle henkilölle. Usealle vastaanottajalle tarkoitetut viestit vaativat enemmän suunnittelua.

Tässä on tietysti poikkeuksena se, jos joku on selvästi sovittu yhteyshenkilöksi.

500px-Mail-reply-sender5. Kopiokenttää ei osata käyttää

CC/kopio-kenttää käytetään yleensä aivan liian vähän tai sitten aivan väärin. Moni kopiona lähetty viesti vähentäisi työtä, uudelleenselittämisen tarvetta, tietokatkoksia ja väärinymmärryksiä. Joskus toimintoa käytetään aivan väärään tarkoitukseen, kuten vaikkapa painostamiseen ja oman hännän nostamiseen. Sitten kun lopulta asiallisesti tehty CC-viesti tulee, se saatetaan tulkita väärin, jos ihmiset eivät osaa odottaa hyvää viestintää. Sivulliset sekaantuvat ja ne joiden pitäisi sekaantua, eivät sekaannu. Syntyy hässäkkä.

Ranskalainen 73 000 työntekijän IT-jätti Atos aikoo kieltää työntekijöitään lähettämästä sähköpostia toisilleen. He huomasivat, että sisäisessä viestinnässä käynnistellään omituisia sähköpostivyyhtejä, joiden selvittämiseen menee illalla aikaa useampi tunti. Sähköpostilla lähetyt asiat voitaisiin ratkaista vaikka soittamalla tai tapaamalla. Lisäksi he ottivat käyttöön sisäiseen viestintään Facebook-ryhmää muistuttavan yhteistyökalun, jossa keskustelu on ketterämpää.

Ryhmän kätevyyttä lisää jo se, että valittavia vastaanottajia ei tarvitse kirjoittaa tai miettiä. Ryhmässä tulee vain käyttäytyä ja muotoilla viestit siihen malliin, että koko yhteisö voi sen lukea. Tämä on lopulta luonnollista ja avointa. Sähköposti puolestaan on omiaan luomaan klikkejä ja väärinkäsityksiä. Käyttöliittymät ovat yhä kuin 80-luvulta, esim. sosiaalisen median välineiden keskeinen piirre, keskustelijan valokuva, puuttuu.

Käynnissä olevissa projekteissa läheisen työporukan kanssa kannattaa mielestäni hyödyntää Facebook-ryhmää, Yammeria tai niihin verrattavaa muuta viestintäympäristöä.  Kalliin ”oman alustan” kehittämisen ja koodaamisen sijaan kannattaa satsata keskustelun ja viestinnän suosituksiin, vinkkeihin, moderointiin ja innostamiseen. Jonkun täytyy yleensä aluksi vetää keskustelua.

Sähköposti on hyvä perusväline ja backup, jos muuta ympäristöä ei ole, sähköposti löytyy kaikilta. Sitä voi käyttää ulkoisen asioinnin hoitoon, kun yhteydenpito on satunnaista. Sitä ei pitäisi kuitenkaan käyttää holtittomasti, koska se voi luoda tehottomuutta ja syödä työntekijöiden voimavaroja varsinaisesta työstä.

Jos miljoona suomalaista työntekijää selvittelee joka työpäivä kaksi tuntia erilaisia sähköpostihärdelleitä, miestyövuosina mitattuna se on n. 240 000 miestyövuotta. Yksi syy siihen miksi ihmisillä ei ole aikaa on se, että aika menee sähköpostin selvittelyyn. Eli aika menee juuri siihen, millä alun perin yritettiin aikapulaa ratkaista.  Myös sähköpostin käyttö vaatii viestinnällistä ammattitaitoa, jota jokainen nykyään tarvitsee. Työn ei tarvitse olla härdelliä.

Mikko Manninen                         

Kirjoittaja on yrittäjä sosiaalisen median koulutuksia, konsultointia ja markkinointia tekevässä toimistossa.

Facebook-opas kuntavaaliehdokkaalle – tee ainakin nämä asiat

Presidentinvaalit osoittivat, että Facebookkia voi käyttää tehokkaasti kampanjointiin. Tosielämässä järjestettävät vaalitilaisuudet, perinteinen media ja sosiaalinen media liittyvät kaikki toisiinsa. Kun tämän oivaltaa ja noudatat seuraavia vinkkejä, menestyt kuntavaalikampanjassasi:

1. Mieti mihin sinulla on aikaa ja osaamista. Aiemmasta Facebook-historiastasi ja kokemuksestasi riippuu millainen kampanjointitapa sopii sinulle ja moneenko asiaan sinulla on aikaa, rahaa tai sisältöä. Facebook-kampanjointi vaatii aikaa ja ajattelua samalla tavalla kuin muukin kampanjointi. Valittavana on profiili, listat, tilaajatsivu ja mainokset. Facebookissa on monia tapoja luoda yhteisöjä ja kaikilla on omat tärkeät piirteensä. Yllämainittujen lisäksi on muitakin, esimerkiksi Facebook-ryhmät, joka on kampanjoinnin sijaan enemmän oman tiimin sisäinen suunnittelu ja viestintäväline. Mutta takaisin kampanjaasi – mitä voit tehdä kuntavaaleissa:

2. Jos et ole vielä Facebookissa – rekisteröidy ja tee profiili. Jos sinulla on jo profiili, avaa profiilistasi ”tilaukset” ja tee julkisia päivityksiä, joita voivat seurata muutkin kuin kaverisi.  Jos olet aikaisemmin viestinyt Facebook-profiilissasi tavallisia arkikuulumisia ja haluat pitääkin sisällön sellaisena, avaa myös poliitikolle tarkoitettu Facebook-sivu ja painota vaaliviestintä sinne. Jos sinulla on jo Facebook-sivu, mutta kukaan ei tunnu tietävän siitä, käynnistä maksullinen Facebook- mainoskampanja ja kohdista mainokset omalle alueellesi tai niille alueille josta haluat tukea. Presidentinvaaleissa ehdokkaat käyttivät tehokkaasti sekä Facebookin ilmaisia että maksullisia kampanjointikeinoja.

 3. Mieti Facebook-sivun nimi tarkkaan. ”Matti Meikäläinen tämän kunnan valtuustoon” tapaisia nimiä on Facebook täynnä. Ihmiset tunnistavat sivun vaalisivuksi muutenkin. Mikset sen sijaan laittaisi nimen perään jonkin teemoistasi tai sloganeistasi. Tämä madaltaa myös kynnystä tulla sivulle tykkääjäksi. Tykkääminen ei ole vielä äänestyslupaus, vaan siinä tullaan kuulolle tai keskustelemaan ”virtuaaliseen vaalitilaisuuteen”. Nimen voi vaihtaa 200 tykkääjään asti. Tarkista ennen tuon määrän täyttymistä, onko nimi sellainen jota voit käyttää myös muissa vaaleissa ja vaalien välillä.

4. Jos myös joku muu henkilö kuin ehdokas itse päivittää Facebook-sivuasi, kerro siitä sivun tiedoissa. Tällöin on yleinen hyvä laittaa nimikirjaimet viestin perään, kun poliitikko on itse tehnyt päivityksen. Tämä pätee erityisesti  raskaan sarjan poliitikkoihin, joilla on oma tiimi käytössään. Tavallinen kuntavaaliehdokas tekee yleensä kaikki viestit itse eikä viestin kirjoittajaa tarvitse silloin mainita.

Barack Obama allekirjoittaa omat tweettinsä BO. Samalla tavalla Sauli Niinistö merkkaa omat Facebook päivityksensä Facebook-sivulla.  Muut viestit ovat tiimin tekemiä. Kuva By Matt Michrina [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)%5D, via Wikimedia Commons
5. Lopeta ”todellisen elämän” ja Facebook-elämän vastakkainasettelu tai elä ainakaan aloita sitä. Sen sijaan toimi niinkuin Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto tekivät ja kerro Facebookissa etukäteen missä ja mihin aikaan sinut voi tavata livenä, pyydä ystävääsi ottamaan kuvia sinusta ja tilaisuudesta ja laita parhaat kuvat tilaisuuden jälkeen Facebook-sivulle. Samalla kerro ajatuksista ja ideoista, joita tilaisuudessa heräsi. Kuvat saavat Facebookissa hyvin huomiota.

6. Jaa parhaat linkit, päivitykset ja kuvat Facebook-sivultasi myös profiiliisi, esim. 4 tunnin jälkeen. Saat näin lisää näkyvyyttä. Painota profiilisi sisällössä esim. 75/25  fiilistelyä /asiasisältöä ja Facebook-sivulla toisinpäin,  25/75 fiilistely / asiasisältö.  Fiilistely voi olla vaikka lumitöiden, maiseman tai musiikin kommentointia.

Tällainen tasapainoilu on Facebook-viestintätaitojen keskeisiä juttuja. Juhlapuheetkin alkavat aina vitsillä ja palaverit kuulumisten vaihdolla. Jokainen sana, jonka poliitikko sanoo, on joka tapauksessa osa poliittista viestintää, oli se maiseman tai veropolitiikan kommentointia. Sillä ei ole väliä onko se spontaania vai laskelmoitua.

7. Moni asia kiinnostaa muidenkin kuntien asukkaita, mutta hyvin paikalliset teemat voit jakaa erilliselle alue-listalle (profiilissa). Facebook on automaattisesti tehnyt sellaisen kavereistasi, jotka asuvat samalla paikkakunnalla.

8. Kysy mielipiteitä, keskustele, ole läsnä, tee sisältöä. Facebook-kampanjoinnin ytimessä on oma persoonasi, ajatukset ja vuorovaikutus. Automaattiset toiminnot, kuten mainokset vain tuovat sen paremmin esille.

9. Ota yhteys Koivu Interactiveen. Kanssani voit keskustella yksityiskohtaisesti, millainen Facebook-viestintä sopisi sinulle. Katsomme samalla kaikki asetukset kuntoon myös Facebook-mainoksissa, jotta saat mainonnan järkevästi käyntiin. Esimerkiksi lyhyt konsultointi 2-4h maksaa 350€ + alv ja sen jälkeenkin tuen, annan vinkkejä ja vastaan ongelmatapauksissa kampanjan loppuun asti. Otan rajoitetun määrän poliitikkoja asiakkaiksi, joten ole mahdollisimman pian yhteydessä. Vaalit lähestyvät.

Mikko Manninen

[Edit 1.9. Lue keskustelua profiili vai sivu -teemasta Koivun Facebook-sivulta]

Kemissä toteutetaan uudenlainen KemiPaths -sosiaalisen median palvelu

Kemipaths projektiblogiin tästä

(Tiedote, julkaisuvapaa) KemiPaths on uudenlainen matkailu- ja ajanviettopalvelu kaupunkilaisille ja matkailijoille. Matkailun ammattilaiset luovat raamit, mutta sisältö, kuvat, videot, ideat, vinkit ja reitit tulevat tavallisilta kaupunkilaisilta, matkailijoilta tai opiskelijoilta. Pilotin toteuttajia ovat Kemiläiset yritykset Koivu Interactive ja Urbanid. Kumppaneina hankkeessa ovat Kemin Kaupunki, Kemin Matkailu, Digipolis sekä Kemin-Tornion amk:n tekniikan ala. KemiPaths avautuu käytettäväksi yleisölle myöhemmin syksyllä.

Palvelu toimii älypuhelimissa ja kannettavissa tietokoneissa, mutta myös digimaailmasta tietämättömät ihmiset on huomioitu, parhaat ideat ja reitit painetaan esitteiksi, joita saa poimia mukaan vaikkapa rautatieasemalta. Samalla se on vinkki, että kaupungista löytyy vuorovaikutteinen digitaalinen kerros, josta löytyy vinkkejä ja johon pystyy myös itse jättämään omia matkailuvinkkejään heti paikan päällä. Ennen matkaa voi hotellihuoneessa tai kotona tarkastella kohteita, esimerkiksi katunäkymää realistisen 3D-mallin avulla.

Pilottikohteina ovat Kemin Keskusta, Lumilinna, Digipolis ja Kosmos-rakennus. Konseptia siis testataan erityyppisissä ympäristöissä. Ulkomaalaiselle matkailijalle tai vierailijalle voi olla elämys vaikkapa saada vinkkejä millaisia paikallisia erikoisuuksia löytyy pienistä ja suurista ruokakaupoista. Myös erilaisia taideteoksia löytyy kaupungista paljon. ”Kytkemme ideat, vinkit ja kohteet digitaalisten polkujen muotoon. Matkailijat ja kaupunkilaiset voivat älypuhelimistaan seurata mitä mielenkiintoista lähettyviltä löytyy ja jättää omat ideansa mukaan”, Mikko Manninen kertoo.

”Katujen varrelle tulee myös pieniä QR-koodi merkkejä. Kun ne lukee älypuhelimella, saa näkyviin esimerkiksi kuvia siitä, miltä katu näytti sata vuotta sitten”,  Zoltán Fodor jatkaa palvelunkonseptin kuvausta ja lisää: ”Täällä on paljon mielenkiintoisia paikkoja ja palveluita. KemiPaths on matkailijalle ilmainen ja helppo tapa tutustua kiinnostaviin kohteisiin, jotka kuitenkaan eivät ole kovin kuuluisia, vielä”. KemiPaths tulee löytymään suosituimmista sosiaalisen median palveluista, joissa voi käyttää sijaintia, kuten Facebook, Foursquare ja Twitter.

Pilotti kestää puoli vuotta, jonka jälkeen on tarkoitus tuotteistaa palvelu, niin että sitä voitaisiin levittää myös muihin kaupunkeihin. Toteuttajina toimivat yritykset sijaitsevat molemmat Kemin Digipolis-yrityskylässä. Koivu Interactive on erikoistunut sosiaaliseen mediaan ja Urbanid kaupunkisuunnitteluun ja visualisointiin.

Lisätiedot: Mikko Manninen puh: 050-5707175 mikko.manninen@koivuinteractive.com  Zoltán Fodor  puh:  046-553 6502 zoltan.fodor@urbanid.fi

Ensimmäinen vuosi someyrittäjänä – usein kysytyt kysymykset

Kesäkuun lopussa tulee täyteen ensimmäinen vuosi yrittäjänä. Toimisto on sijainnut Kemissä Digipoliksessa, mutta suurin osa työkeikoista on ollut kuitenkin ympäri Pohjois-Suomea. Koulutuksia on ollut Ylivieskassa, Oulussa (7pv), Haapavedellä, Tyrnävällä, Kuusamossa, Torniossa (8pv), Kemissä (6pv), Keminmaalla, Rovaniemellä (3pv) ja Levillä.

On ollut palkitsevaa matkustaa erilaisilla paikkakunnilla ja kuulla erilaisten organisaatioiden edustajien näkemyksiä, kysymyksiä ja tarpeita sosiaaliseen mediaan liittyen. Teenkin tähän listan useimmin kysytyistä kysymyksistä, jotka ovat ihmisten mieltä askarruttaneet:

Kissa pöydällä koulutuksessa

Aika, yksityiskäyttö ja työkäyttö

Ihmiset ovat muutenkin niin kiireisiä sekä työ että yksityiselämässä. Mistä löytää ylimääräisen ajan, esim. Facebook-sivun ja blogin kirjoittamiseen ja päivittämiseen?

Kommentti:

Tässä piilee yksi keskeisimmistä väärinymmärryksistä sosiaalisen median ja nimenomaan Facebookin käytön suhteen. Monen tuomitseva suhtautuminen somea kohtaan tulee nimenomaan vapaa-ajan käytöstä. Siellä liikkuu paljon viihteellistä sisältöä ja ihmiset kuluttavat siihen paljon aikaa. Miten tämä liittyy työhön?

Yritys- ja työkäytössä ei ole kuitenkaan kysymys ensisijaisesti omasta viihtymisestä (mitä yllättävän moni olettaa 🙂 ), vaan asiakkaiden palvelemisesta, työkäyttö vaatiikin usein hyppäämistä sisällön kuluttajasta sisällön tuottajaksi.  Organisaation (asiakkaiden) kannalta mielekkään sisällön tuottaminen vaatii työtä, pohdintaa ja kehittämistä eikä ole mitenkään helppoa. Tavalliset työntekijät ovat ottaneet osan niistä tehtävistä, joita ennen hoiti yksinomaan ”tiedottaja” tai mainostoimisto – tai ei kukaan. Lopulta kuten missä tahansa hommassa, jonka on hyvin harjoitellut ja jota saa sopivilla resursseilla tehdä, työ alkaa tuntua mukavalta.

Jos sosiaalinen media päätetään ottaa käyttöön, satsauksia työajan käyttöön täytyy tehdä niinkuin muissakin työtehtävissä, jotka päätetään ottaa hoidettavaksi. Satsauksia joutuu tekemään myös uuden opetteluun, kouluttautumiseen ja viestintäsuunnitelman tekoon. Siinä mielessä sosiaalinen media ei ole ilmaista.

 Tärkeys

 Onko viestintä sosiaalisessa mediassa tärkeää? Eikö siellä liiku paljon turhaa tietoa ja ”hömppää”.

 Kommentti:

Joudumme muutenkin ja muistakin medioista koko ajan suodattamaan ja valikoimaan tietoa, jota otamme vastaan. Sosiaalisesta mediasta ei tulekaan lukea tai katsoa kaikkea. Sosiaalinen media vaatii uudenlaista medialukutaitoa, jossa sisältöä optimoidaan itselle sopivaksi.

Yksityisyys, kohdennettu mainonta

Facebookin ja Googlen kohdennettu mainonta ärsyttää ja tuntuu tungettelevalta. Mitä kaikkea tietoa näillä yrityksillä oikein on. Lokaatiopalvelut, kuten Foursquare ovat käteviä, mutta eikö sijainnin paljastaminen loukkaa yksityisyyttä ja ketä sijaintipäivitykset kiinnostavat?

Kommentti:

Esim. myös TV-kanavat ovat pitkään harjoittaneet kohdennettua mainontaa. Jokaiselle alueelle ovat erilaiset mainokset. Kenties verkon vuorovaikutteinen luonne aiheuttaa sen, että se koetaan enemmän yksityiseksi kuin televisio.

Tässä onkin hyvä olla kriittinen ja pyrkiä pysymään kärryillä, miten systeemi toimii. Halutessaan nämä ominaisuudet saa pois päältä. Kohdennettu mainonta on kuitenkin tavallisen ihmisen kannalta melko harmitonta ja yleensä tarjoaa vain parempaa palvelua.  Esimerkiksi suomenkielisiä mainoksia Suomalaisille.  Harva pitää mainoksista, mutta toisaalta mahdollistavat palveluiden ilmaisuuden.

Paikannuspalvelut, kuten Foursquare perustuvat taas vapaa-ehtoiseen sijainnin julkaisemiseen nappia painamalla, aivan samalla tavalla kuin kirjoittamalla päivittäisit Facebookiin olevasti juuri nyt Pieksämäellä tai Pariisissa. GPS-paikannus tekee asiasta vain kätevämpää. Yritykset pystyvät luomaan palveluun erityisominaisuuksia ja tarjouksia käyttäjille ja palvelu sisältää kisailevan luonteen.

Foursquaressa kyse on viihteestä, aivan samalla tavalla kuin on olemassa viihdeohjelmia ja asiaohjelmia. Hyvä viihde vaatii ammattitaitoa, tuottaa iloa ihmisille ja se voi olla monella tavalla myös bisnestä. Suomalaisessa teknologiakeskustelussa viihde on kuitenkin outo lintu (kunnes Angry birds menestyi). Teknologiaa on pyritty tekemään ensisijaisesti vain ”asialliseen hyötykäyttöön”, viihteen on pelätty romuttavan uskottavuuden. Itseasiassa rahaa ja aikaa on mennyt hukkaan valtion ”asialliseen hyötykäyttöön” tarkoitetuissa IT-hankkeissa, jotka eivät ikinä valmistu ja maksavat maltaita.

  Mitä sosiaalisesta mediasta hyötyy? 

Kommentti:

Sosiaalisen median hyödyntäminen tekee viestinnän tehokkaammaksi ja vuorovaikutteiseksi, vähentää työvaiheita, välikäsiä ja säästää rahaa –  jos sen tekee hyvin. Pohjimmiltaan sosiaalisella medialla pyritään samaan tavoitteeseen kuin organisaatio muutenkin pyrkii: yritykset liikevoittoon ja tuotteiden kehittämiseen, järjestöt edunvalvontaan ja vaikuttamiseen, julkiset organisaatiot kansalaisten palvelemiseen. Sosiaalista mediaa varten ei tarvitse keksiä uusia tavoitteita. Mutta jos oman yrityksen tai organisaation tavoite on ennestään epäselvä, sosiaalinen media ei sitä ratkaise. Sosiaalisen median hyödyntäminen voi kuitenkin muistuttaa siitä, mitä varten töihin tänään tultiin.

Mikko Manninen

Perinteisen median on saatava itsensä kuriin

”Sosiaalinen media on täynnä nimetöntä törkyä. Sosiaalisessa mediassa on vihakirjoittelua. Sosiaalisessa mediassa on huonoa suomea ja huonoa argumentointia. Sosiaalinen media on sellainen kaatopaikka, koska siellä ei ole  taustalla vastuullista päätoimitettua lehteä huolehtimassa sisällöstä.” Tällaisia väitteitä kuulee usein perinteisen median edustajilta. Syyttävä sormi osoittaa usein Facebookia kohti.

By T. Voekler (Own work) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)
Kuitenkin suuri osa tuosta edellämainitusta nimettömästä ”törkystä” on juuri lehtien omilla Internet-keskustelupalstoilla sekä artikkeleiden kommenteissa, jotka ovat kaikille avoimia ja sosiaalista mediaa puhtaimmillaan. Lehdillä olisivat kaikki mahdollisuudet ohjeistaa ja ohjata lukijoitaan hyvään keskusteluun tekemällä hyvän keskustelun ohjeet. Lisäksi ohjeiden vastaisia kommentteja, joissa sorrutaan ylilyönteihin, voidaan poistaa ennakko-tai jälkimoderoinnissa. Kyse ei ole sananvapauden rajoittamisesta, lehdet ovat tehneet aivan samaa yleisöosastopalstoilla aina: vain sisällöltään ja ajankohtaisuudeltaan sopivimmat kirjoitukset julkaistaan.

Oma lukunsa perinteisen median yleisöosallisuudesta ovat tekstiviestipalstat, joita monissa lehdissä on. Samaan aikaan, kun lehdistö kritisoi sosiaalista mediaa törkystä, se painaa tekstaritörkyä paperille ja jakaa ne kotitalouksiin joka aamu. Tekstarit ovat suosittua lukemista, ihmiset päivittelevät kahvipöydissä toisten ihmisten pöljyyttä ja äkkiväärää logiikkaa.

Myös artikkeleiden nettikommentit ovat ilmeisen suosittua lukemista, mutta siellä toisten kommenttien pöljyyden päivittely tapahtuu kommentoimalla kommenttia saman tien. Herää kysymys, että kalastavatko lehdet tällä lukijoita ja sivukävijöitä ja tekevät bisnestä huonolla keskustelulla? Sallitaanko asiaton keskustelu sen ”viihdearvon” vuoksi? Pelätäänkö, että ihmiset suuttuvat moderoinnista ja menevät kilpailijan palstalle tai perustavat oman palstan? Pelkäämisen sijaan lehtitalojen tulisi näyttää mallia, miten hyvää sisältöä tehdään myös sosiaaliseen mediaan. Osa lehdistä on jo tehnyt hyvät ohjeet, mutta joskus ohjeistus on lähinnä vain se, ettei lehti ota vastuuta mistään.

PS 28.1.12

Facebook on lehtien foorumeihin verrattuna useimmilla ihmisillä siisti ja siellä puhutaan kuitenkin omilla nimillä ja kasvoilla. Facebookista puhuttaessa täytyy muistaa, että näkymä sinne on yksilöllinen ja rajoitettu omaan kaveripiiriin, jota muut eivät yleensä pääse näkemään. Kukaan ei voi mennä selaamaan ”yleistä Facebookkia” samalla tavalla kuin lehteä tai lehden nettisivua, koska Facebook perustuu pääosin suljettuihin verkostoihin.

Facebook ja sosiaalinen media yleensä leimataan törkyfoorumiksi, vaikka lehdistö ei ole hoitanut omaa takapihaansa, artikkeleiden kommentteja ja foorumeita kuntoon. Jos sitä ei tapahdu, lehdet ovat sosiaalisen median kritiikissään kaksinaismoralistisia.

Mikko Manninen

Medialukutaito – sisältö ei ole kiinni Internetistä, vaan sinusta

Facebookissa on paljon kevyttä ja viihteellistä sisältöä, esim. julkaistaan oma lenkkireitti tai Check In paikalliseen ravintolaan. ”Onko se tärkeää ja kuinka se voi oikein ketään kiinnostaa”, kuuluu usein some-kriittisempien kysymys Facebookista puhuttaessa. Vanhan liiton journalistit ja poliitikot puolestaan saattavat suhtautua sosiaalisen median sisältöihin ylimielisesti ja leimaten sen esimerkiksi sielun kaatopaikaksi. Kriittinen tulee olla, mutta tässä asiassa he erehtyvät, heillä ei ole vain sosiaaliseen mediaan vaadittavaa medialukutaitoa.

Uusilta tekniikoilta ja toimintatavoilta odotetaan ”tärkeyttä”, jotta ne hyväksyttäisiin. Mitä tämä tärkeys edes on? Käytän koulutuksissa esimerkkinä sanomalehteä. Lukevatko ihmiset lehdestä kaiken vai vain sen mitä he pitävät tärkeänä? Jos lehden lukee kannesta kanteen, törmää monenlaiseen sisältöön: Sarjakuviin, mainoksiin, yleisöosastokirjoituksiin, hiukan kömpelöihin, jopa asiattomiin, tekstiviesteihin, mutta myöskin uutisiin ja pääkirjoituksiin, TV-ohjelmiin ja työpaikkailmoituksiin sekä poliisilta suoraan kopioituihin pikku-uutisiin. Kukaan ei lue tätä kaikkea, vaan silmä hyppii niihin asioihin, jotka todella lukijaa kiinnostavat, eli mitä he itse pitävät tärkeänä.

Myös perinteisessä mediassa on siis kevyttä, viihteellistä, kaupallista että asiasisältöä. Sosiaalisessa mediassa sisällön kirjo on vielä laajempi. Ilmeisesti Facebookille ja sosiaaliselle medialle asetetaan ”tärkeysrima” korkeammalle kuin perinteiselle medialle. Kaiken sisällön pitäisi olla kaikille tärkeää  ja kaikkien mielestä kiinnostavaa,  vaikka sisältöä ja tietoa pystyy paremmin suodattamaan ja jäsentämään, esimerkiksi Facebook ja Twitter-listojen kautta. Facebookilla on lisäksi uusi ”kiinnostuksen kohteet” -toiminto.

Perinteinen media on kaikille sama – sosiaalinen media on kaikille eri

Perinteisen median ja sosiaalisen median vertailussa hämää se, että perinteisen median näkymä on periaatteessa kaikille yhteismitallinen, mutta sosiaalisen median näkymä on kaikille eri. Voidaan esim. puhua päivän lehdestä tai TV-tarjonnasta, jonka kaikki pystyvät katsomaan suhteellisen samalla tavalla mennessään kotiin.

Sosiaalinen media puolestaan rakentuu pitkän ajan kuluessa muodostuneiden verkostojen ja niiden tuottaman sisällön varaan, joka puolestaan on kaikille ihmisille erilainen ja henkilökohtainen ja yleensä salasanojen takana. Tämän vuoksi sosiaalisen median tai edes Facebookin sisällöstä ei voi puhua samalla tavalla yhteismitallisesti kuin perinteisen median. Vaikka yhteisiä verkostoja ja sisältöjä olisikin, sosiaalisen median sisältö näkyy kaikille eri tavalla. Mikä oleellisinta, käyttäjä voi itse muuttaa ja vaikuttaa sisällön suuntaan, rakentumiseen ja leviämiseen. Sosiaaliseen mediaan liittyy sattumanvaraisuus, joka luo juuri sen viraalin ja yllättävän luonteen, josta se on tullut tunnetuksi.

Medialukutaito sosiaalisessa mediassa

Kirjastossa lukemista ei aloiteta hyllyn ensimmäisestä kirjasta ja jatketa järjestelmällisesti siitä eteenpäin. Koko sanomalehteä ei leimata törkyksi, jos sen tekstariosastolla on törkyä. Samalla tavalla kävellään virtuaalisen maailman ja sosiaalisen median käytävillä. Samalla tavalla joudutaan arvioimaan digitaalisen sisällön lähteitä, totuudenmukaisuutta ja perusteluja. Sielläkin valitaan vain ne sisällöt, jotka koetaan itselle kiinnostaviksi ja tärkeiksi.

Siinä missä ennen vaadittiin eri tyylijajien medialukutaitoa, kuten kolumni, uutinen, yleisöosastokirjoitus, sosiaalinen media on tuonut mukanaan verkostojen medialukutaidon ja erilaisten palveluiden lukutaidon sekä tiedon suodattamisen taidon vaatimuksen. Toiset palvelut ovat asiapitoisempia ja toiset leikkimielisempiä, kuten ylhäällä mainitsemani Foursquare. Ei kukaan vakavissaan pyri lähikaupan pormestariksi tai ole sitä mieltä, että Sport Trackerin kautta julkaistu lenkkeilyreitti olisi tärkeä sisältö kaikille sadalle Facebook-kaverille. Toisaalta blogeissa voidaan puhua vakavasti työelämän ilmiöistä, Twitterissä tunnustella toimialan uusia virtauksista ja Linkedinissä rekrytoida uusia ammattilaisia.

Jokainen kokoaa oman sosiaalisen mediansa, lukee ja keskustelee siitä mikä kiinnostaa ja pitää tärkeänä.

Sisältö ei ole kiinni Internetistä, vaan se on kiinni sinusta.

Mikko Manninen

PS: Just in case – vaikka digitaalista sisältöä oppisikin lukemaan voi kirjastoihin mennä ja perinteisiä lehtiä edelleen lukea.

Lisää samasta aiheesta, ”Sosiaalinen media on jokaiselle eri”, esim kollegani Harto Pöngän  blogissa. Uusista Facebookin ”kiinnostuksen kohteet – listoista” lisää kollegani Eero Leppäsen blogissa

Tämä teksti on osa mediakasvatuksen kurssin opintoja Oulun seudun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.