Viime päivinä on mediassa ja sosiaalisessa mediassa käyty keskustelua siitä kuinka suhtautua Facebookin ja muiden some-palveluiden käyttöön työaikana. Suomalaisilla on välillä mustavalkoinen ja hullunkurinen tapa olettaa, että vältettävät asiat ovat kokonaan kielletty lain ja sääntöjen nojalla. Tai jos ei ole kielletty, niin sitten asia on automaattisesti ikäänkuin kaikessa laajudessaan sallittu ja jopa suotava. Sosiaalisen median käyttö kuuluu kuitenkin niihin asioihin, jotka ovat lopulta työntekijän oman maalaisjärjen, harkintakyvyn ja kohtuullisuuden ymmärtämisen varassa. Vähän samalla tavalla kuin vaikkapa työtovereiden tervehtiminen, siihen ei yleensä määrätä missään säännössä, mutta silti hyvää tapaa useimmiten noudatetaan.
Mutta tässäpä pari pointtia otsikon kysymykseen: ”Saako (omaa) Facebookkia käyttää työaikana?”
Työnantajalla on toki oikeus kieltää henkilökohtaisen Facebookin käyttö työaikana. Työnantaja voi edellyttää työajan käyttämistä tiettyihin asioihin.
Facebookin käyttöä ei voi kuitenkaan käytännössä estää. Kukaan ei voi käytännössä valvoa, mitä ihmiset omilla puhelimillaan tekevät.
Facebookin käytön salliminen on järkevää. Kielto ei muuta asiaa miksikään, vaan aiheuttaa närkästystä.
Räikeät tapaukset ovat kuitenkin yleensä yksittäisiä. Niin pitkään kun työpaikkoja on ollut, ihmiset ovat myös lorvailleet ja tehneet vääriä asioita tavalla tai toisella ilman someakin. Suurin osa hoitaa työnsä asiallisesti. Jos kuitenkin suurin osa vain lorvailee, syy lorvailuun on ehkä muualla kuin Facebookkauksen mahdollisuudessa.
Sen sijaan pitäisi muistuttaa käytön kohtuullisuudesta. Yksityistä somen käyttöä voi verrata siihen, että joskus on tärkeää vastata myös siviilielämän puheluihin työaikana tai vaikka lukea tärkeät jutut lehdestä. Ihminen kokonaisuus ja muuta elämää ei voi täydellisesti sulkea pois työaikanakaan. Kysymys on ajankäytön kohtuullisuudesta. Ja täytyy muistaa, että työssä täytyy olla myös taukoja. Maalaisjärki mukaan – jos teet työaikana paljon vapaa-ajan asioita, se johtaa nopeasti siihen, että teet vapaa-aikana lähinnä työasioita.
Työntekijöillä on oikeus säilyttää oma profiilinsa ja yhteisönsä sellaisessa käytössä, johon sen itse alunperin tarkoittivat. Vapaaehtoisesti siellä voi kuitenkin jakaa aivan hyvin myös työnantajan sisältöä, kuten työnantajan tapahtumien tai uutisten välittämistä ja moni niin innostuneena tekeekin. Tämä on palvelus työnantajalle ja väitän että etuna suurempi kuin ”hömppään” käytetty aikatappio. Joissain poikkeustapauksissa profiilia käytetään lähinnä pelkästään työviestintään, kuten jotkut poliisit, poliitikot, vallanpitäjät ja julkkikset tekevät. Mutta se liittyy heidän valintaansa julkisuuden henkilöinä.
Työnantajan virallisia Facebook-sivuja voi kuitenkin edellyttää käyttämään tietyissä työtarkoituksissa. Facebook-sivun ylläpitotehtävä on osittain verrattavissa esim. verkkosivun sisällöntuotantoon. Työnantaja voi päättää missä ulkoista viestintää hoidetaan. Hyviä ja aktiivisia sisällöntuottajia ja ylläpitäjiä ei ole kuitenkaan aina helppoa löytää.
Joskus virallisesta sivusta tai sen päivittämisvastuusta ei ole sovittu mitään. Monen työpaikan Facebook-viestintä pyöriikin pääosin työntekijöiden omissa profiileissaan tekemän ”vapaaehtoisviestinnän” varassa, oli virallista Facebook-sivua tai ei. Ihmiset jakavat mielellään, esim. omaa työnantajaa koskevia uutisia.
Luottamuksellisista asioista sovitaan sopimuksin tai itsestään selvästi työnkuvaan kuuluen ja nämä pätevät kaikkialla, Facebookkia varten ei tarvita eri sääntöä. Samoin kuin pätee myös lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan ja asiallinen käytös työtovereita kohtaan.
Suuri yleisö tulee Facebookiin kavereidensa tekemän kevyen sisällön takia ja sen takia, että sitä pääsee tekemään myös itse. Yritysten ja muiden ammattiviestijöiden sisältö tulee siinä sivussa. Näitä ei voi kuitenkaan kunnolla erottaa toisistaan. Ilman henkilöprofiileiden sisältöä harva tulisi tarkastelemaan pelkkää yritysten ja organisaatioiden sisältöä. Juuri sopivassa suhteessa tapahtuva sekoitus käyttäjien ja markkinoijien sisältöä tekee Facebookista myös inhimillisen, kiinnostavan ja välillä toki myös ärsyttävän. Ja tähän Facebook bisneksensä perustaa. Kiinnostus ei tunnu loppuvan kohta kymmenen vuotta jatkuneiden Facebookin kuolemaa luvanneiden ennustusten jälkeenkään.
Kenelle muuten työnantajat odottaisivat yrityksensä viestinnän Facebookissa kohdistettavan ja kenen niitä kommentoivan ja jakavan, jos työaikana siellä olisivat vain toiset markkinoijat, joilla on lupa Facebookissa oloon? Päivitykset eivät välttämättä elä kuin pari tuntia ja työajan jälkeen ovat jo uudet sisällöt kehissä. Työnantajan Facebook-sisältö saattaa kiinnostaa myös työntekijöitä.
Mikko Manninen
—
Kuva: By 2wenty. Artthings at English Wikipedia (Original) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)%5D, via Wikimedia Commons
Koivu Interactive digitaalisen viestinnän toimisto 