Politiikassa, nettikirjoittamisessa ja mediassakin pärjää tänä päivänä yllättävän hyvin keksimällä raflaavia ja populistisia juttuja tai tsoukkeja. Halutaan asioiden näyttävän joltakin, huolimatta siitä ovatko ne niin vai ei. Se ei kuitenkaan ole reilua keskustelua, vaan halpaa kikkailua. Hereilläoleva väittelykumppani pystyy kumoamaan virheellisen päättelyn:

 Viisi päättelyvirhettä:

1. Kehäpäätelmä

Kehäpäätelmässä jotain asiaa perustellaan toisella asialla, joka on vain jonkun mielipide tai vaikutelma, mutta jonka kuitenkin oletetaan olevan totta tai fakta. Esimerkkinä tästä on päätelmä e10 bensan vaarallisuudesta moottorille. e10 bensan vaarallisuutta moottorille perustellaan vaarallisuudella moottorille. Vaarallisuuden perusteena on esim. kokeneen autoilijan haastattelu bensamittarilla, jossa hän väittää sen olevan kenties vaarallista moottorille.

 2. Ad hominem

Jos esim. yrityksen kesälomittajan vinkkejä ei oteta vastaan, koska ajatus on ollut vain kesälomittajan, on sotkettu asiat ja henkilöt. Tällaistä argumentoitivirhettä kutsutaan ad hominem virheeksi.

Tälle on sukua ns. ”NIH-ilmiö”, eli ”Not invented here”. Ehdotuksen tai idean täytyy tulla oikean henkilön suusta omasta organisaatiosta tai yhteisöstä, ennenkuin sitä voidaan viedä eteenpäin tai kannattaa.

 3. Mustavalkoinen ajattelu

Mustavalkoiseen ajatteluun syyllistytään silloin, kun otetaan yksinkertainen, usein tunteisiin vetoava väittämä ja sovelletaan sitä kaikissa mahdollisissa tapauksissa. Esimerkiksi: ”Facebookissa on paljon pinnallista sisältöä ja tämän vuoksi Facebookin käyttäjät ovat pinnallisia. Jos käytät Facebookia, olet pinnallinen”

Asioissa on kuitenkin yleensä monia vaihtoehtoja ja sävyjä, mutta ne jätetään kertomatta jos  halutaan puhua vähättelevästi.

 4. Sanojen suuhun laittaminen

Populistien suosima metodi, jossa vastapuolen näkemys liioitellaan äärimmäisyyksiin, jotta se saadaan näyttämään naurettavalta. Esimerkiksi ”Kuka tavalliset työt oikein tekee, jos kaikki vain päivittävät Facebookkia tai kirjoittavat blogia”. Tällaisia ajatuksia ei kukaan tietysti ole ehdottanutkaan.

Keskustelun eteneminen on vaikeaa, jos vastapuolesta pyritään tekemään karikatyyriä. Tähän liittyy läheisesti myös asenteellinen kielenkäyttö.

 5. Sivuraiteet

Tiukassa tilanteessa ihminen väistää omaa vastuutaan ja ohjaa asian toiseen aiheeseen. Poliitikko voi sanoa: ”Luulisi toimittajalla olevan tärkempiäkin aiheita käsiteltävänä.”

Lopuksi:

Seuraavan kerran kun poliitikon lausunto tai kirjoitus tuntuu ontuvan tai uutinen leviää liian nopeasti ilman perusteita, voit bongata onko kyseessä  jokin näistä virheellisistä päättelytavoista. Siitä voi sitten ystävällisesti huomauttaa ja palauttaa keskustelua oikeille raiteille, reilun keskustelun suuntaan.

Mikko Manninen