sosiaalinen media

Saako Facebookkia käyttää työaikana?

| mikkomann

Viime päivinä on mediassa ja sosiaalisessa mediassa käyty keskustelua siitä kuinka suhtautua Facebookin ja muiden some-palveluiden käyttöön työaikana. Suomalaisilla on välillä mustavalkoinen ja hullunkurinen tapa olettaa, että vältettävät asiat ovat kokonaan kielletty lain ja sääntöjen nojalla. Tai jos ei ole kielletty, niin sitten asia on automaattisesti ikäänkuin kaikessa laajudessaan sallittu ja jopa suotava. Sosiaalisen median käyttö kuuluu kuitenkin niihin asioihin, jotka ovat lopulta työntekijän oman maalaisjärjen, harkintakyvyn ja kohtuullisuuden ymmärtämisen varassa. Vähän samalla tavalla kuin vaikkapa työtovereiden tervehtiminen, siihen ei yleensä määrätä missään säännössä, mutta silti hyvää tapaa useimmiten noudatetaan.

Mutta tässäpä pari pointtia otsikon kysymykseen: ”Saako (omaa) Facebookkia käyttää työaikana?”

Työnantajalla on toki oikeus kieltää henkilökohtaisen Facebookin käyttö työaikana. Työnantaja voi edellyttää työajan käyttämistä tiettyihin asioihin.

Facebookin käyttöä ei voi kuitenkaan käytännössä estää. Kukaan ei voi käytännössä valvoa, mitä ihmiset omilla puhelimillaan tekevät.

Facebookin käytön salliminen on järkevää. Kielto ei muuta asiaa miksikään, vaan aiheuttaa närkästystä.

Räikeät tapaukset ovat kuitenkin yleensä yksittäisiä.  Niin pitkään kun työpaikkoja on ollut, ihmiset ovat myös lorvailleet ja tehneet vääriä asioita tavalla tai toisella ilman someakin. Suurin osa hoitaa työnsä asiallisesti. Jos kuitenkin suurin osa vain lorvailee, syy lorvailuun on ehkä muualla kuin Facebookkauksen mahdollisuudessa.

Sen sijaan pitäisi muistuttaa käytön kohtuullisuudesta. Yksityistä somen käyttöä voi verrata siihen, että joskus on tärkeää vastata myös siviilielämän puheluihin työaikana tai vaikka lukea tärkeät jutut lehdestä. Ihminen kokonaisuus ja muuta elämää ei voi täydellisesti sulkea pois työaikanakaan. Kysymys on ajankäytön kohtuullisuudesta. Ja täytyy muistaa, että työssä täytyy olla myös taukoja. Maalaisjärki mukaan – jos teet työaikana paljon vapaa-ajan asioita, se johtaa nopeasti siihen, että teet vapaa-aikana lähinnä työasioita.

Työntekijöillä on oikeus säilyttää oma profiilinsa ja yhteisönsä sellaisessa käytössä, johon sen itse alunperin tarkoittivat. Vapaaehtoisesti siellä voi kuitenkin jakaa aivan hyvin myös työnantajan sisältöä, kuten työnantajan tapahtumien tai uutisten välittämistä ja moni niin innostuneena tekeekin. Tämä on palvelus työnantajalle ja väitän että etuna suurempi kuin ”hömppään” käytetty aikatappio. Joissain poikkeustapauksissa profiilia käytetään lähinnä pelkästään työviestintään, kuten jotkut poliisit, poliitikot, vallanpitäjät ja julkkikset tekevät. Mutta se liittyy heidän valintaansa julkisuuden henkilöinä.

Työnantajan virallisia Facebook-sivuja voi kuitenkin edellyttää käyttämään tietyissä työtarkoituksissa. Facebook-sivun ylläpitotehtävä on osittain verrattavissa esim. verkkosivun sisällöntuotantoon. Työnantaja voi päättää missä ulkoista viestintää hoidetaan. Hyviä ja aktiivisia sisällöntuottajia ja ylläpitäjiä ei ole kuitenkaan aina helppoa löytää.

Joskus virallisesta sivusta tai sen päivittämisvastuusta ei ole sovittu mitään. Monen työpaikan Facebook-viestintä pyöriikin pääosin työntekijöiden omissa profiileissaan tekemän ”vapaaehtoisviestinnän” varassa, oli virallista Facebook-sivua tai ei. Ihmiset jakavat mielellään, esim. omaa työnantajaa koskevia uutisia.

Luottamuksellisista asioista sovitaan sopimuksin tai itsestään selvästi työnkuvaan kuuluen ja nämä pätevät kaikkialla, Facebookkia varten ei tarvita eri sääntöä. Samoin kuin pätee myös lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan ja asiallinen käytös työtovereita kohtaan.

Suuri yleisö tulee Facebookiin kavereidensa tekemän kevyen sisällön takia ja sen takia, että sitä pääsee tekemään myös itse. Yritysten ja muiden ammattiviestijöiden sisältö tulee siinä sivussa. Näitä ei voi kuitenkaan kunnolla erottaa toisistaan. Ilman henkilöprofiileiden sisältöä harva tulisi tarkastelemaan pelkkää yritysten ja organisaatioiden sisältöä. Juuri sopivassa suhteessa tapahtuva sekoitus käyttäjien ja markkinoijien sisältöä tekee Facebookista myös inhimillisen, kiinnostavan ja välillä toki myös ärsyttävän. Ja tähän Facebook bisneksensä perustaa. Kiinnostus ei tunnu loppuvan kohta kymmenen vuotta jatkuneiden Facebookin kuolemaa luvanneiden ennustusten jälkeenkään.

Kenelle muuten työnantajat odottaisivat yrityksensä viestinnän Facebookissa kohdistettavan ja kenen niitä kommentoivan ja jakavan, jos työaikana siellä olisivat vain toiset markkinoijat, joilla on lupa Facebookissa oloon? Päivitykset eivät välttämättä elä kuin pari tuntia ja työajan jälkeen ovat jo uudet sisällöt kehissä. Työnantajan Facebook-sisältö saattaa kiinnostaa myös työntekijöitä.

Mikko Manninen

—

Kuva: By 2wenty. Artthings at English Wikipedia (Original) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)%5D, via Wikimedia Commons

Advertisement

Kolme vuotta yrittäjänä

| mikkomann

Nyt heinäkuussa on kulunut kolme vuotta, kun käynnistin yritykseni ja ryhdyin kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Toiminimiyrittäjyyden parhaita puolia ovat olleet vapaus ja selkeys. Oppiminen on jatkuvaa ja omilla päätöksillä voi vaikuttaa paljon siihen millaiseksi työ muodostuu.

Koivu InteractiveSosiaalisen median kenttä ja digitaalinen elämäntapa on tänään erilainen kuin se oli heinäkuussa 2011, kun aloitin koulutukset ja konsultoinnin yrityksen kautta. Silloin koulutuksissa puhuttiin yhä siitä, mitä sosiaalinen media tarkoittaa ja miten se muuttaa tapaamme viestiä. Nyt maailma on pysyvästi muuttunut ja sosiaalisen median merkitystä ei kyseenalaista enää juuri kukaan. Tilaajatkin osaavat jo yleensä paljon. Ennen haluttiin enemmän opettamista ja valistamista, jopa käännyttämistä. Nykyään työn luonne on enemmän sparraamista ja yhteistä suunnittelua. Tilaaja ulkoistaa minulle niitä osia työstä, joita on järkevää tilata ulkopuolelta, jotta itse voivat keskittyä ydinalueeseensa.

Toinen muutos mediakentässä on ollut, että ns. perinteinen media ei enää kamppaile sosiaalista mediaa vastaan, vaan on hyväksynyt sen osaksi omaa konseptiaan ja toimii usein myös jonkinlaisena suunnannäyttäjänä ja kokeilijana. Perinteiseen mediaan pääsin itsekin mukaan muutamaan kertaan. Helsingin sanomat haastatteli sosiaalisen median hyödyntämisestä rekrytoinnissa ja työnhaussa. Yle Perämeri teki jutun samasta teemasta. Jutun ääniversio pyöri myös valtakunnallisesti Radio Suomessa sekä Yle Puheessa useampaan kertaan.

Alkutaipaleelleni sattui hyviä asiakkaita, joiden kanssa tehdyssä työssä on ollut pitempiaikaista kumppanuutta, kuten Länsipohjan yrittäjät (nykyisin ”Lapin yrittäjät”) sekä Kemin kaupunki. Myöhemmin on toki tullut myös uusia asiakkaita, joiden kanssa  on muodostunut pitempiaikaista yhteistyötä, esimerkiksi Lapin ammattikorkeakoulu, Oulun Seudun Leader ja Meri-Lapin kehittämiskeskus. Koulutuskeikkaa, markkinointia tai konsultointia olen tehnyt myös kauemmaksikin. Pohjoisimmat asiakkaat ovat Ylläksellä, eteläisimmät Helsingissä, itäisimmät Lieksassa. Digiaika on pienentänyt etäisyyksiä. Työ ja asiakas voi olla missä vain. Tämä oli yksi keskeinen asia, jonka onneksi sisäistin.

Toinen tärkeä näkökulma työhön oli, että pienelle yritykselle kilpailijat saattavat olla myös tärkeitä kumppaneita. Itse esim. opin paljon sosiaalisen median yrittäjäpioneerilta Eero Leppäseltä Rautasilta yrityksestä sekä Kirsi Mikkolalta Sähköinen liiketoiminta Suomi Oy:stä. Molempien kanssa olen tehnyt yhteisiä projekteja. Kemissä suunnilleen samaan aikaan aloittanut, mutta hiukan erilaista työtä, esim. 3D mallinnusta tekevä Urbanid yritys ja yrittäjä Zoltan Fodor on ollut myös tärkeä kumppani uudenlaisten digitaalisten palveluiden kehittämisessä.

Toki täytyy muistaa myös sosiaalisen median kautta pitkään tuntemani ”yrittäjäkaverit”, joiden luoma myönteinen ja rohkaiseva ilmapiiri on ollut keskeinen voima tällä alalla toimiessa. Uudet ilmiöt, näkökulmat ja niihin liittyvät keskustelut välittyvät varsinkin Twitterissä nopeasti.

Eikä viimeiset kolme vuotta ole ollut vain yrittämistä. Suoritin myös pedagogiset opinnot loppuun. Tulin isäksi ja olin vanhempainvapaalla. Prioriteetit toki menivät monella tavalla elämässä uusiksi. Yritystoiminta on tärkeää, mutta ei niin tärkeää kuin vapaa-aika.

Tulevia tavoitteita ovat kansainvälistyminen, jonka pyrin aloittamaan Ruotsista. Joudun ehkä kertaamaan ruotsin kieltäkin hiukan. Matka naapurimaahan on Meri-Lapista onneksi lyhyt.

Koivu Interactive toivottaa hyvää ja rentouttavaa kesää!

Mikko Manninen

#Arkihaaste tuuletti Facebookkia

| mikkomann

Facebook-profiili on erityisen hyvä paikka pitkän tähtäimen esiintymiselle. Teoriassa käyttäjä voi maata sohvalla kymmenen tuntia, käydä ulkona puoli tuntia ja palata sohvalle. Sitten voi jakaa kuvan, kuinka kävi ulkoilemassa kauniissa kevätsäässä. Henkilö voi syödä kuutena päivänä viikossa säilykkeitä ja yhtenä päivänä sushia ja julkaista sitten kuvan jälkimmäisestä. Osa kavereista voi tulla silti kateellisiksi aktiivisesta ulkoilmaelämästä ja ylellisistä gurmee aterioista, osa taas ärsyyntyy siitä että ”mitä se oikein esittää”.

IMG_5871Edellinen esimerkki on toki kärjistetty, mutta väitän, että jokainen Facebook-käyttäjä tekee jossain määrin tällaista, tiedostaen tai tiedostamatta. Ja näin tehdään jatkuvasti muuallakin elämässä, kaikki tekevät valintoja kuvan luomisessa itsestään muiden silmissä, vaikka kuinka väittäisi muuta, oli sitten ministeri, tavallinen ihminen tai ”omana itsenään oleva” kylähullu tai kaikkia noita yhtäaikaa.

#Arkihaaste tai ”arkikuvahaaste” rikkoo Facebookin viestintäasetelmaa sopivasti. Siinä kerrotaan ja myönnetään ”itsensä esittäminen” jo ennakkoon. Arkihaaste onkin henkilökohtaisen viestinnän osalta mielenkiintoisempi asia kuin se aluksi näyttää. Itsekin suhtauduin siihen aluksi nihkeästi. Ajattelin, ettei se oikeastaan eroa normaalista Facebook toiminnasta mitenkään. Arkeahan täällä muutenkin jaetaan. Mutta muutin mieleni.

Meemin tavoitteena on julkaista ”viisi kuvaa, viisi päivää”. Osa julkaisee viisi kuvaa viitenä päivänä osa yhden kuvan per päivä.  Osa julkaisee kuvia erityisen ”haastavista” tilanteista. Joka tapauksessa, ihmiset miettivät mielessään viiden päivän ajan kuviaan, mistä kuvia ottaa ja mitä lopulta julkaista. Rajattu viiden päivän tempaus on eri asia kuin vuosia kestävät pikaiset räpsimiset ja spontaanit tai muka-spontaanit julkaisut. Osa pistää homman hiukan läskiksi ja julkaisee kuvia kurarapakoista tai seinästä, osa kokoaa hauskoja kuvatarinoita ja kollaaseja vaikkapa työmatkasta. Niinkuin kaikissa suosituissa netti-ilmiöissä, osaa porukasta ilmiö alkaa ärsyttämään ja ilmiöstä tehdään parodiaa. Mutta turha tästä on ärsyyntyä, veikkaan että viimeistään viikon parin kuluttua pajatso on tyhjä ja arkihaaste kadonnut Facebookista ja muistakin sosiaalisen median palveluista.

Arkihaaste ei ole turhimmasta päästä oleva meemi. Kaava ja konsepti vie Facebook-kuvien julkaisun uudelle tasolle ja kokemus kuvien valinnasta jää ihmisten mieleen. Verrataan tilannetta taidekuvaajaan. Hänelläkin voi olla kovalevyllä tuhansia kuvia eri asioista. Mutta vasta sitten kun hän keksii tietyn teeman, kuten arki 2014 siellä ja siellä, valikoi oikean määrän kuvia ja laittaa ne tiettyyn paikkaan näytille, syntyy vuorovaikutus kuvan ottajan ja sen katsojan välille, niin sanottu korkeampitasoinen taiteellinen kokemus.

Arkihaasteen kuvista ei kaikista olisi museoon, mutta harvassa valokuvamuseossa on satoja tuhansia suomalaisten ottamia kuvia siitä, miltä arki heidän mielestään näytti huhtikuussa 2014. Mutta Facebookissa kuvat nyt ovat, useita hauskoja ja harvinaisia kuvia joukossa ja monet ovat tuttujen ottamia.

Mikko Manninen

Lisää juttuja Arkihaasteesta:

Pekka Pekkala/ Miksi #Arkihaaste voi pelastaa Facebookin

Yle Häme/  #Arkihaaste ärsyttää – älä ainakaan kuvaa rakasta kahvimukiasi

 

 

 

Viisi vinkkiä mobiilimarkkinoinnin kehittämiseen

| mikkomann

Noin puolet Internetin käytöstä tulee mobiililaitteiden kautta. Mitä tämä merkitsee markkinoinnille? Mobiilimarkkinointi nousee yhä enemmän esille pitämissäni koulutuksissa.

Voisin kiteyttää yritysten mobiilimarkkinoinnin kehittämisen seuraaviin viiteen kohtaan:

1. Tee kotisivusi responsiiviselle, eli kaikkiin päätelaitteisiin automaattisesti mukautuvalle alustalle. Tavalliset, mukautumattomat, sivut saattavat olla todella tahmaiset käyttää älypuhelimen näytöllä. Teksti on pientä, kaikki ei näy oikein, ts. käytettävyys on huono.

Kuvan älypuhelin ei liity mobiilimarkkinointiin Kuva: Waldohreule CC-BY-SA-3.0  lähde: Wikimedia Commons

2. Hyväksy, että mobiilimarkkinointi tarkoittaa paljon muutakin markkinointia kuin yrityksen lähettämät tekstiviestit, vaikka tekstarit pitkään ovat mobiilimarkkinointia olleetkin. Mobiilimarkkinointi liittyy normaaliin internetin ja sosiaalisen median käyttöön. Esimerkiksi Facebook- ja Google-mainokset näkyvät myös mobiilisti.

3. Mieti asiakkaan tilannetta ja kontekstia. Millaisessa paikassa ja tilanteessa hän on käyttämässä mobiililaitetta? Mitä apua, hyötyä tai tehokkuutta juuri siinä tilanteessa voidaan tarjota? Esim. jos asiakas on ulkomainen matkailija, hän ilahtuu varmasti ilmaisesta langattomasta verkosta. Ja jos palveluun liittyy esim. aikatauluja, ne on kätevä ladata vaikka pysäkillä olevan QR-koodin kautta omaan puhelimeen.

4. Hyödynnä asiakkaan mahdollisuutta tuottaa sisältöä: kuvia, videoita, kommentteja. Toisekseen tarjoa myös mahdollisuus katsella muiden asiakkaiden tekemää sisältöä. Jos esim. keskellä toria oleva valtakunnan raja on nähtävyys, tee paikka jossa on mukava ja helppo ottaa kuvia aiheesta. Kehota jakamaan niitä eteenpäin tietyllä sivulla, palvelussa tai #hastagilla. Tarjoa ilmainen langaton verkko kyseiseen paikkaan.

Jos katsot tätä läppärillä, voit koettaa ladata esitykseni diat skannaamalla koodin. Jos katsot sivua mobiililaitteella, voit ladata diat klikkaamalla koodia.
Testaa QR-koodia: Jos katsot tätä läppärillä, voit koettaa ladata esitykseni diat puhelimeen skannaamalla koodin puhelimellasi. – Jos taas jo katsot sivua mobiililaitteella, voit ladata diat klikkaamalla koodia.

5. Mieti sijaintia. Mobiilia käytetään tien päällä. Ensinnäkin löytyykö yrityksesi sijainti helposti, kun asiakas etsii sitä kiireessä mobiililaitteellaan?  Löytyykö reitti yrityksesi luo, jos asiakas pysähtyy liikennevaloihin ja kirjoittaa yrityksesi nimen Googleen? Ja sitten kun asiakas on yrityksesi löytänyt ja siellä vieraillut, hän voi haluta jakaa tiedon vierailusta ystävilleen. Jos yrityksestäsi on Facebook- tai Foursquare-paikka tai Tripadvisor-profiili, moni haluaa arvioida ja jakaa tiedon vierailusta myös omissa sosiaalisen median verkostoissa. ”Some-paikasta” ja profiilista voi myös kertoa, esim. pienellä kyltillä tai merkillä vaikkapa vastaanottotiskillä. Yrityksen palvelun tulee toki silloin olla myös kunnossa.

Katso lisätietoa allaolevasta Slideshare esityksestä mobiilimarkkinoinnista, joka on lyhennetty versio pitämistäni esityksistä. Voit myös ladata PDF-version tästä.

Oletko some-ekstrovertti vai -introvertti?

| mikkomann

By See-ming Lee from New York, NY, USA (Happiness / 20100117.7D.02031.P1.L1.BW / SML) [CC-BY-SA-2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0)], via Wikimedia Commons
By See-ming Lee from New York, NY, USA (Happiness / 20100117.7D .02031.P1.L1.BW / SML) [CC-BY-SA-2.0 , via Wikimedia Commons
Erilaisista temperamenttityypeistä, introverteista ja ekstroverteista työelämässä on kirjoitettu viime aikoina paljon, lähinnä IRL, In Real Life, Face to Face näkökulmasta. Ihmisillä on kuitenkin selvästi myös oma some-temperamentti, myös työviestinnässä. Kaivan hetkeksi itsestäni sisäisen somekeittiöpsykologin ja listaan tähän muutaman kärjistetyn hyvän ja harmillisen piirteen molemmista tyypeistä.

Parhaimmillaan some-ekstrovertit ovat kiinnostavien ja hauskojen spontaanien keskusteluiden käynnistäjinä ja ylläpitäjinä, tasapainoillen mukavasti työhön, arkeen ja viihteeseen liittyvistä aiheista ja ideoista. He pitävät tunnelmaa yllä ja saavat toisetkin mukaan.

Miinuspuolena some-ekstrovertin työviestintä voi peittyä liiallisten turhanpäiväisyyksien alle. Hänestä tulee some-höpöttäjä. Työelämä, oma ja muiden elämä menee sekaisin niin maan perusteellisesti. Somehöpöttäjä ei kummemmin valikoi tai mieti yleisöä tai eri kanavia, vaan käyttää yksinomaan omaa facebook-profiilia. Sukulaiset, lapsuuden kaverit, kollegat, pomot ja alaiset saavat kuulla, aamuisen fiiliksen, lentokentälle vievän taksin automerkin ja lentokoneen sämpylän täytteiden koostumuksen. Ystävät ja kollegat löytävät tägättyinä halauskuviin mukaan. Sömehöpöttäjä harvoin kuitenkaan kertoo yhtään ajatusta siitä, miten hän vie työtehtäviään tai alaansa eteenpäin tai mitä ideoita hänellä on ja mitä mieltä hän on asioista.

Some-Introvertit taas, esim. kirjoittavat parhaimmillaan hyviä analyysejä, mielipiteitä, jaksavat hioa hienoja kuvasarjoja tai videoita ja pystyvät pitkäjänteiseen johdonmukaiseen viestintään ja hyödyntävät eri profiileja/tilejä eri tarpeisiin ja tavoitteisiin.

Tekijä: Welleman (Oma teos) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], lähde: Wikimedia Commons
Tekijä: Welleman (Oma teos) [CC-BY-SA-3.0 , lähde: Wikimedia Commons
Miinuspuolena some-Introvertti taas saattaa olla liian kriittinen tai epävarma julkaisemaan päässään muhivaa monimutkaista ajatusta tarpeeksi hyvänä tekstinä, kuvana tai keskustelun aloituksena. Sen sijaan hän saattaa stalkkeroida varjoista muiden profiileja pysytellen itse hiljaa. Hän some-sulkeutuu ja alkaa mutisemaan jotakin, että satsaa tosielämän tuttavuuksiin, tapaa heitä Face to Face.

Some-sulkeutunutuneen kannattaa välillä miettiä onko liian itsekriittinen, tietty keskeneräisyys on somessa ihan hyväksyttävääkin. Asiat tarkentuvat keskustelun kautta. Some-höpöttäjän kannattaa puolestaan välillä miettiä, onko vain addiktoitunut liikaa esilläoloon ja muiden peukutuksiin ja huomioon, jatkuvaan Facebook-ilmoitusten kilinään. Päivitysten ja keskustelujen ammatillista pointtia voi miettiä joskus vitsailua pitemmälle.

Todellisia ihmisiä ei tietysti voi luokitella näin mustavalkoisesti, vaan ihmisissä on molempia temperamentteja, jotka tulevat eri tilanteissa esiin eri tavalla. Joskus kannattaakin mennä oman temperamentin epämukavuusalueelle. Näinhän se on myös tosielämässä: vuorovaikutus paranee, kun taukoamattomasti höpöttävä antaa välillä tilaa myös muille ja omiin oloihinsa sulkeutunut kertoo välillä ajatuksistaan. Some-epämukavuusalue voi tarkoittaa some-höpöttäjälle blogikirjoittamisen tai Twitterin käytön aloittamista. Some-sulkeutunut voisi  puolestaan vaikka hiukan avautua ja ottaa rennommin, kuva voileivästä on turvallinen alku.

Kemissä toteutetaan uudenlainen KemiPaths -sosiaalisen median palvelu

| mikkomann

Kemipaths projektiblogiin tästä

(Tiedote, julkaisuvapaa) KemiPaths on uudenlainen matkailu- ja ajanviettopalvelu kaupunkilaisille ja matkailijoille. Matkailun ammattilaiset luovat raamit, mutta sisältö, kuvat, videot, ideat, vinkit ja reitit tulevat tavallisilta kaupunkilaisilta, matkailijoilta tai opiskelijoilta. Pilotin toteuttajia ovat Kemiläiset yritykset Koivu Interactive ja Urbanid. Kumppaneina hankkeessa ovat Kemin Kaupunki, Kemin Matkailu, Digipolis sekä Kemin-Tornion amk:n tekniikan ala. KemiPaths avautuu käytettäväksi yleisölle myöhemmin syksyllä.

Palvelu toimii älypuhelimissa ja kannettavissa tietokoneissa, mutta myös digimaailmasta tietämättömät ihmiset on huomioitu, parhaat ideat ja reitit painetaan esitteiksi, joita saa poimia mukaan vaikkapa rautatieasemalta. Samalla se on vinkki, että kaupungista löytyy vuorovaikutteinen digitaalinen kerros, josta löytyy vinkkejä ja johon pystyy myös itse jättämään omia matkailuvinkkejään heti paikan päällä. Ennen matkaa voi hotellihuoneessa tai kotona tarkastella kohteita, esimerkiksi katunäkymää realistisen 3D-mallin avulla.

Pilottikohteina ovat Kemin Keskusta, Lumilinna, Digipolis ja Kosmos-rakennus. Konseptia siis testataan erityyppisissä ympäristöissä. Ulkomaalaiselle matkailijalle tai vierailijalle voi olla elämys vaikkapa saada vinkkejä millaisia paikallisia erikoisuuksia löytyy pienistä ja suurista ruokakaupoista. Myös erilaisia taideteoksia löytyy kaupungista paljon. ”Kytkemme ideat, vinkit ja kohteet digitaalisten polkujen muotoon. Matkailijat ja kaupunkilaiset voivat älypuhelimistaan seurata mitä mielenkiintoista lähettyviltä löytyy ja jättää omat ideansa mukaan”, Mikko Manninen kertoo.

”Katujen varrelle tulee myös pieniä QR-koodi merkkejä. Kun ne lukee älypuhelimella, saa näkyviin esimerkiksi kuvia siitä, miltä katu näytti sata vuotta sitten”,  Zoltán Fodor jatkaa palvelunkonseptin kuvausta ja lisää: ”Täällä on paljon mielenkiintoisia paikkoja ja palveluita. KemiPaths on matkailijalle ilmainen ja helppo tapa tutustua kiinnostaviin kohteisiin, jotka kuitenkaan eivät ole kovin kuuluisia, vielä”. KemiPaths tulee löytymään suosituimmista sosiaalisen median palveluista, joissa voi käyttää sijaintia, kuten Facebook, Foursquare ja Twitter.

Pilotti kestää puoli vuotta, jonka jälkeen on tarkoitus tuotteistaa palvelu, niin että sitä voitaisiin levittää myös muihin kaupunkeihin. Toteuttajina toimivat yritykset sijaitsevat molemmat Kemin Digipolis-yrityskylässä. Koivu Interactive on erikoistunut sosiaaliseen mediaan ja Urbanid kaupunkisuunnitteluun ja visualisointiin.

Lisätiedot: Mikko Manninen puh: 050-5707175 mikko.manninen@koivuinteractive.com  Zoltán Fodor  puh:  046-553 6502 zoltan.fodor@urbanid.fi

Ensimmäinen vuosi someyrittäjänä – usein kysytyt kysymykset

| mikkomann

Kesäkuun lopussa tulee täyteen ensimmäinen vuosi yrittäjänä. Toimisto on sijainnut Kemissä Digipoliksessa, mutta suurin osa työkeikoista on ollut kuitenkin ympäri Pohjois-Suomea. Koulutuksia on ollut Ylivieskassa, Oulussa (7pv), Haapavedellä, Tyrnävällä, Kuusamossa, Torniossa (8pv), Kemissä (6pv), Keminmaalla, Rovaniemellä (3pv) ja Levillä.

On ollut palkitsevaa matkustaa erilaisilla paikkakunnilla ja kuulla erilaisten organisaatioiden edustajien näkemyksiä, kysymyksiä ja tarpeita sosiaaliseen mediaan liittyen. Teenkin tähän listan useimmin kysytyistä kysymyksistä, jotka ovat ihmisten mieltä askarruttaneet:

Kissa pöydällä koulutuksessa

Aika, yksityiskäyttö ja työkäyttö

Ihmiset ovat muutenkin niin kiireisiä sekä työ että yksityiselämässä. Mistä löytää ylimääräisen ajan, esim. Facebook-sivun ja blogin kirjoittamiseen ja päivittämiseen?

Kommentti:

Tässä piilee yksi keskeisimmistä väärinymmärryksistä sosiaalisen median ja nimenomaan Facebookin käytön suhteen. Monen tuomitseva suhtautuminen somea kohtaan tulee nimenomaan vapaa-ajan käytöstä. Siellä liikkuu paljon viihteellistä sisältöä ja ihmiset kuluttavat siihen paljon aikaa. Miten tämä liittyy työhön?

Yritys- ja työkäytössä ei ole kuitenkaan kysymys ensisijaisesti omasta viihtymisestä (mitä yllättävän moni olettaa 🙂 ), vaan asiakkaiden palvelemisesta, työkäyttö vaatiikin usein hyppäämistä sisällön kuluttajasta sisällön tuottajaksi.  Organisaation (asiakkaiden) kannalta mielekkään sisällön tuottaminen vaatii työtä, pohdintaa ja kehittämistä eikä ole mitenkään helppoa. Tavalliset työntekijät ovat ottaneet osan niistä tehtävistä, joita ennen hoiti yksinomaan ”tiedottaja” tai mainostoimisto – tai ei kukaan. Lopulta kuten missä tahansa hommassa, jonka on hyvin harjoitellut ja jota saa sopivilla resursseilla tehdä, työ alkaa tuntua mukavalta.

Jos sosiaalinen media päätetään ottaa käyttöön, satsauksia työajan käyttöön täytyy tehdä niinkuin muissakin työtehtävissä, jotka päätetään ottaa hoidettavaksi. Satsauksia joutuu tekemään myös uuden opetteluun, kouluttautumiseen ja viestintäsuunnitelman tekoon. Siinä mielessä sosiaalinen media ei ole ilmaista.

 Tärkeys

 Onko viestintä sosiaalisessa mediassa tärkeää? Eikö siellä liiku paljon turhaa tietoa ja ”hömppää”.

 Kommentti:

Joudumme muutenkin ja muistakin medioista koko ajan suodattamaan ja valikoimaan tietoa, jota otamme vastaan. Sosiaalisesta mediasta ei tulekaan lukea tai katsoa kaikkea. Sosiaalinen media vaatii uudenlaista medialukutaitoa, jossa sisältöä optimoidaan itselle sopivaksi.

Yksityisyys, kohdennettu mainonta

Facebookin ja Googlen kohdennettu mainonta ärsyttää ja tuntuu tungettelevalta. Mitä kaikkea tietoa näillä yrityksillä oikein on. Lokaatiopalvelut, kuten Foursquare ovat käteviä, mutta eikö sijainnin paljastaminen loukkaa yksityisyyttä ja ketä sijaintipäivitykset kiinnostavat?

Kommentti:

Esim. myös TV-kanavat ovat pitkään harjoittaneet kohdennettua mainontaa. Jokaiselle alueelle ovat erilaiset mainokset. Kenties verkon vuorovaikutteinen luonne aiheuttaa sen, että se koetaan enemmän yksityiseksi kuin televisio.

Tässä onkin hyvä olla kriittinen ja pyrkiä pysymään kärryillä, miten systeemi toimii. Halutessaan nämä ominaisuudet saa pois päältä. Kohdennettu mainonta on kuitenkin tavallisen ihmisen kannalta melko harmitonta ja yleensä tarjoaa vain parempaa palvelua.  Esimerkiksi suomenkielisiä mainoksia Suomalaisille.  Harva pitää mainoksista, mutta toisaalta mahdollistavat palveluiden ilmaisuuden.

Paikannuspalvelut, kuten Foursquare perustuvat taas vapaa-ehtoiseen sijainnin julkaisemiseen nappia painamalla, aivan samalla tavalla kuin kirjoittamalla päivittäisit Facebookiin olevasti juuri nyt Pieksämäellä tai Pariisissa. GPS-paikannus tekee asiasta vain kätevämpää. Yritykset pystyvät luomaan palveluun erityisominaisuuksia ja tarjouksia käyttäjille ja palvelu sisältää kisailevan luonteen.

Foursquaressa kyse on viihteestä, aivan samalla tavalla kuin on olemassa viihdeohjelmia ja asiaohjelmia. Hyvä viihde vaatii ammattitaitoa, tuottaa iloa ihmisille ja se voi olla monella tavalla myös bisnestä. Suomalaisessa teknologiakeskustelussa viihde on kuitenkin outo lintu (kunnes Angry birds menestyi). Teknologiaa on pyritty tekemään ensisijaisesti vain ”asialliseen hyötykäyttöön”, viihteen on pelätty romuttavan uskottavuuden. Itseasiassa rahaa ja aikaa on mennyt hukkaan valtion ”asialliseen hyötykäyttöön” tarkoitetuissa IT-hankkeissa, jotka eivät ikinä valmistu ja maksavat maltaita.

  Mitä sosiaalisesta mediasta hyötyy? 

Kommentti:

Sosiaalisen median hyödyntäminen tekee viestinnän tehokkaammaksi ja vuorovaikutteiseksi, vähentää työvaiheita, välikäsiä ja säästää rahaa –  jos sen tekee hyvin. Pohjimmiltaan sosiaalisella medialla pyritään samaan tavoitteeseen kuin organisaatio muutenkin pyrkii: yritykset liikevoittoon ja tuotteiden kehittämiseen, järjestöt edunvalvontaan ja vaikuttamiseen, julkiset organisaatiot kansalaisten palvelemiseen. Sosiaalista mediaa varten ei tarvitse keksiä uusia tavoitteita. Mutta jos oman yrityksen tai organisaation tavoite on ennestään epäselvä, sosiaalinen media ei sitä ratkaise. Sosiaalisen median hyödyntäminen voi kuitenkin muistuttaa siitä, mitä varten töihin tänään tultiin.

Mikko Manninen

Perinteisen median on saatava itsensä kuriin

| mikkomann

”Sosiaalinen media on täynnä nimetöntä törkyä. Sosiaalisessa mediassa on vihakirjoittelua. Sosiaalisessa mediassa on huonoa suomea ja huonoa argumentointia. Sosiaalinen media on sellainen kaatopaikka, koska siellä ei ole  taustalla vastuullista päätoimitettua lehteä huolehtimassa sisällöstä.” Tällaisia väitteitä kuulee usein perinteisen median edustajilta. Syyttävä sormi osoittaa usein Facebookia kohti.

By T. Voekler (Own work) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)
Kuitenkin suuri osa tuosta edellämainitusta nimettömästä ”törkystä” on juuri lehtien omilla Internet-keskustelupalstoilla sekä artikkeleiden kommenteissa, jotka ovat kaikille avoimia ja sosiaalista mediaa puhtaimmillaan. Lehdillä olisivat kaikki mahdollisuudet ohjeistaa ja ohjata lukijoitaan hyvään keskusteluun tekemällä hyvän keskustelun ohjeet. Lisäksi ohjeiden vastaisia kommentteja, joissa sorrutaan ylilyönteihin, voidaan poistaa ennakko-tai jälkimoderoinnissa. Kyse ei ole sananvapauden rajoittamisesta, lehdet ovat tehneet aivan samaa yleisöosastopalstoilla aina: vain sisällöltään ja ajankohtaisuudeltaan sopivimmat kirjoitukset julkaistaan.

Oma lukunsa perinteisen median yleisöosallisuudesta ovat tekstiviestipalstat, joita monissa lehdissä on. Samaan aikaan, kun lehdistö kritisoi sosiaalista mediaa törkystä, se painaa tekstaritörkyä paperille ja jakaa ne kotitalouksiin joka aamu. Tekstarit ovat suosittua lukemista, ihmiset päivittelevät kahvipöydissä toisten ihmisten pöljyyttä ja äkkiväärää logiikkaa.

Myös artikkeleiden nettikommentit ovat ilmeisen suosittua lukemista, mutta siellä toisten kommenttien pöljyyden päivittely tapahtuu kommentoimalla kommenttia saman tien. Herää kysymys, että kalastavatko lehdet tällä lukijoita ja sivukävijöitä ja tekevät bisnestä huonolla keskustelulla? Sallitaanko asiaton keskustelu sen ”viihdearvon” vuoksi? Pelätäänkö, että ihmiset suuttuvat moderoinnista ja menevät kilpailijan palstalle tai perustavat oman palstan? Pelkäämisen sijaan lehtitalojen tulisi näyttää mallia, miten hyvää sisältöä tehdään myös sosiaaliseen mediaan. Osa lehdistä on jo tehnyt hyvät ohjeet, mutta joskus ohjeistus on lähinnä vain se, ettei lehti ota vastuuta mistään.

PS 28.1.12

Facebook on lehtien foorumeihin verrattuna useimmilla ihmisillä siisti ja siellä puhutaan kuitenkin omilla nimillä ja kasvoilla. Facebookista puhuttaessa täytyy muistaa, että näkymä sinne on yksilöllinen ja rajoitettu omaan kaveripiiriin, jota muut eivät yleensä pääse näkemään. Kukaan ei voi mennä selaamaan ”yleistä Facebookkia” samalla tavalla kuin lehteä tai lehden nettisivua, koska Facebook perustuu pääosin suljettuihin verkostoihin.

Facebook ja sosiaalinen media yleensä leimataan törkyfoorumiksi, vaikka lehdistö ei ole hoitanut omaa takapihaansa, artikkeleiden kommentteja ja foorumeita kuntoon. Jos sitä ei tapahdu, lehdet ovat sosiaalisen median kritiikissään kaksinaismoralistisia.

Mikko Manninen

Medialukutaito – sisältö ei ole kiinni Internetistä, vaan sinusta

| mikkomann

Facebookissa on paljon kevyttä ja viihteellistä sisältöä, esim. julkaistaan oma lenkkireitti tai Check In paikalliseen ravintolaan. ”Onko se tärkeää ja kuinka se voi oikein ketään kiinnostaa”, kuuluu usein some-kriittisempien kysymys Facebookista puhuttaessa. Vanhan liiton journalistit ja poliitikot puolestaan saattavat suhtautua sosiaalisen median sisältöihin ylimielisesti ja leimaten sen esimerkiksi sielun kaatopaikaksi. Kriittinen tulee olla, mutta tässä asiassa he erehtyvät, heillä ei ole vain sosiaaliseen mediaan vaadittavaa medialukutaitoa.

Uusilta tekniikoilta ja toimintatavoilta odotetaan ”tärkeyttä”, jotta ne hyväksyttäisiin. Mitä tämä tärkeys edes on? Käytän koulutuksissa esimerkkinä sanomalehteä. Lukevatko ihmiset lehdestä kaiken vai vain sen mitä he pitävät tärkeänä? Jos lehden lukee kannesta kanteen, törmää monenlaiseen sisältöön: Sarjakuviin, mainoksiin, yleisöosastokirjoituksiin, hiukan kömpelöihin, jopa asiattomiin, tekstiviesteihin, mutta myöskin uutisiin ja pääkirjoituksiin, TV-ohjelmiin ja työpaikkailmoituksiin sekä poliisilta suoraan kopioituihin pikku-uutisiin. Kukaan ei lue tätä kaikkea, vaan silmä hyppii niihin asioihin, jotka todella lukijaa kiinnostavat, eli mitä he itse pitävät tärkeänä.

Myös perinteisessä mediassa on siis kevyttä, viihteellistä, kaupallista että asiasisältöä. Sosiaalisessa mediassa sisällön kirjo on vielä laajempi. Ilmeisesti Facebookille ja sosiaaliselle medialle asetetaan ”tärkeysrima” korkeammalle kuin perinteiselle medialle. Kaiken sisällön pitäisi olla kaikille tärkeää  ja kaikkien mielestä kiinnostavaa,  vaikka sisältöä ja tietoa pystyy paremmin suodattamaan ja jäsentämään, esimerkiksi Facebook ja Twitter-listojen kautta. Facebookilla on lisäksi uusi ”kiinnostuksen kohteet” -toiminto.

Perinteinen media on kaikille sama – sosiaalinen media on kaikille eri

Perinteisen median ja sosiaalisen median vertailussa hämää se, että perinteisen median näkymä on periaatteessa kaikille yhteismitallinen, mutta sosiaalisen median näkymä on kaikille eri. Voidaan esim. puhua päivän lehdestä tai TV-tarjonnasta, jonka kaikki pystyvät katsomaan suhteellisen samalla tavalla mennessään kotiin.

Sosiaalinen media puolestaan rakentuu pitkän ajan kuluessa muodostuneiden verkostojen ja niiden tuottaman sisällön varaan, joka puolestaan on kaikille ihmisille erilainen ja henkilökohtainen ja yleensä salasanojen takana. Tämän vuoksi sosiaalisen median tai edes Facebookin sisällöstä ei voi puhua samalla tavalla yhteismitallisesti kuin perinteisen median. Vaikka yhteisiä verkostoja ja sisältöjä olisikin, sosiaalisen median sisältö näkyy kaikille eri tavalla. Mikä oleellisinta, käyttäjä voi itse muuttaa ja vaikuttaa sisällön suuntaan, rakentumiseen ja leviämiseen. Sosiaaliseen mediaan liittyy sattumanvaraisuus, joka luo juuri sen viraalin ja yllättävän luonteen, josta se on tullut tunnetuksi.

Medialukutaito sosiaalisessa mediassa

Kirjastossa lukemista ei aloiteta hyllyn ensimmäisestä kirjasta ja jatketa järjestelmällisesti siitä eteenpäin. Koko sanomalehteä ei leimata törkyksi, jos sen tekstariosastolla on törkyä. Samalla tavalla kävellään virtuaalisen maailman ja sosiaalisen median käytävillä. Samalla tavalla joudutaan arvioimaan digitaalisen sisällön lähteitä, totuudenmukaisuutta ja perusteluja. Sielläkin valitaan vain ne sisällöt, jotka koetaan itselle kiinnostaviksi ja tärkeiksi.

Siinä missä ennen vaadittiin eri tyylijajien medialukutaitoa, kuten kolumni, uutinen, yleisöosastokirjoitus, sosiaalinen media on tuonut mukanaan verkostojen medialukutaidon ja erilaisten palveluiden lukutaidon sekä tiedon suodattamisen taidon vaatimuksen. Toiset palvelut ovat asiapitoisempia ja toiset leikkimielisempiä, kuten ylhäällä mainitsemani Foursquare. Ei kukaan vakavissaan pyri lähikaupan pormestariksi tai ole sitä mieltä, että Sport Trackerin kautta julkaistu lenkkeilyreitti olisi tärkeä sisältö kaikille sadalle Facebook-kaverille. Toisaalta blogeissa voidaan puhua vakavasti työelämän ilmiöistä, Twitterissä tunnustella toimialan uusia virtauksista ja Linkedinissä rekrytoida uusia ammattilaisia.

Jokainen kokoaa oman sosiaalisen mediansa, lukee ja keskustelee siitä mikä kiinnostaa ja pitää tärkeänä.

Sisältö ei ole kiinni Internetistä, vaan se on kiinni sinusta.

Mikko Manninen

PS: Just in case – vaikka digitaalista sisältöä oppisikin lukemaan voi kirjastoihin mennä ja perinteisiä lehtiä edelleen lukea.

Lisää samasta aiheesta, ”Sosiaalinen media on jokaiselle eri”, esim kollegani Harto Pöngän  blogissa. Uusista Facebookin ”kiinnostuksen kohteet – listoista” lisää kollegani Eero Leppäsen blogissa

Tämä teksti on osa mediakasvatuksen kurssin opintoja Oulun seudun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.