”Sosiaalinen media on täynnä nimetöntä törkyä. Sosiaalisessa mediassa on vihakirjoittelua. Sosiaalisessa mediassa on huonoa suomea ja huonoa argumentointia. Sosiaalinen media on sellainen kaatopaikka, koska siellä ei ole taustalla vastuullista päätoimitettua lehteä huolehtimassa sisällöstä.” Tällaisia väitteitä kuulee usein perinteisen median edustajilta. Syyttävä sormi osoittaa usein Facebookia kohti.
By T. Voekler (Own work) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)Kuitenkin suuri osa tuosta edellämainitusta nimettömästä ”törkystä” on juuri lehtien omilla Internet-keskustelupalstoilla sekä artikkeleiden kommenteissa, jotka ovat kaikille avoimia ja sosiaalista mediaa puhtaimmillaan. Lehdillä olisivat kaikki mahdollisuudet ohjeistaa ja ohjata lukijoitaan hyvään keskusteluun tekemällä hyvän keskustelun ohjeet. Lisäksi ohjeiden vastaisia kommentteja, joissa sorrutaan ylilyönteihin, voidaan poistaa ennakko-tai jälkimoderoinnissa. Kyse ei ole sananvapauden rajoittamisesta, lehdet ovat tehneet aivan samaa yleisöosastopalstoilla aina: vain sisällöltään ja ajankohtaisuudeltaan sopivimmat kirjoitukset julkaistaan.
Oma lukunsa perinteisen median yleisöosallisuudesta ovat tekstiviestipalstat, joita monissa lehdissä on. Samaan aikaan, kun lehdistö kritisoi sosiaalista mediaa törkystä, se painaa tekstaritörkyä paperille ja jakaa ne kotitalouksiin joka aamu. Tekstarit ovat suosittua lukemista, ihmiset päivittelevät kahvipöydissä toisten ihmisten pöljyyttä ja äkkiväärää logiikkaa.
Myös artikkeleiden nettikommentit ovat ilmeisen suosittua lukemista, mutta siellä toisten kommenttien pöljyyden päivittely tapahtuu kommentoimalla kommenttia saman tien. Herää kysymys, että kalastavatko lehdet tällä lukijoita ja sivukävijöitä ja tekevät bisnestä huonolla keskustelulla? Sallitaanko asiaton keskustelu sen ”viihdearvon” vuoksi? Pelätäänkö, että ihmiset suuttuvat moderoinnista ja menevät kilpailijan palstalle tai perustavat oman palstan? Pelkäämisen sijaan lehtitalojen tulisi näyttää mallia, miten hyvää sisältöä tehdään myös sosiaaliseen mediaan. Osa lehdistä on jo tehnyt hyvät ohjeet, mutta joskus ohjeistus on lähinnä vain se, ettei lehti ota vastuuta mistään.
PS 28.1.12
Facebook on lehtien foorumeihin verrattuna useimmilla ihmisillä siisti ja siellä puhutaan kuitenkin omilla nimillä ja kasvoilla. Facebookista puhuttaessa täytyy muistaa, että näkymä sinne on yksilöllinen ja rajoitettu omaan kaveripiiriin, jota muut eivät yleensä pääse näkemään. Kukaan ei voi mennä selaamaan ”yleistä Facebookkia” samalla tavalla kuin lehteä tai lehden nettisivua, koska Facebook perustuu pääosin suljettuihin verkostoihin.
Facebook ja sosiaalinen media yleensä leimataan törkyfoorumiksi, vaikka lehdistö ei ole hoitanut omaa takapihaansa, artikkeleiden kommentteja ja foorumeita kuntoon. Jos sitä ei tapahdu, lehdet ovat sosiaalisen median kritiikissään kaksinaismoralistisia.
Takavuosina yrityksen Facebook yhteisöstä saattoi tulla kuuluisia jo sen takia, että joku oli niin edistyksellinen, että perusti sellaisen. Sivuja on nykyään todella paljon ja moni tykkää valmiiksi niin monesta sivusta, että ihmisten kynnys liittyä jäseneksi on noussut.
Ihmiset suhtatuvat sivuihin kahdella tapaa: Toiset haluavat korostaa myönteistä suhtaumista brändiin. Toisinaan ihmiset klikkaavat jäseneksi vain saadakseen tietoa brändin tiimoilta, eivät osoittaakseen mieltymyksiään, vaikka se helposti niin tulkitaankin.
Valtava fanimäärä ei ole tärkeintä, se voi olla jopa rasite, jos porukalla ei ole mitään tekemistä firmasi kanssa. Toisaalta on myös valjua, jos tykkääjiä on vain kourallinen, vaikka he olisivatkin kohderyhmääsi. Oikea porukka löytyy jostakin tästä väliltä.
Facebook-tykkääjät/fanit/jäsenet eivät ilmaannu itsestään Facebookin uumenista. Olen listannut tähän muutamia peruskikkoja yhteisön kasvattamiseen ja rakentamiseen.
1. Ymmärtääkö tykkääjä mistä tykkää?
Mieti minkä asian ympärille kokoat Facebook-sivun. Joissain tapauksissa tuotteista, tapahtumista, projektista tai toiminnasta kertovat sivut voivat olla kiinnostavampia kuin yrityksen fanittaminen. Sivuja voi olla myös useampia, esim. yritykselle oma ja/tai tunnetulle tuotteelle tai projektille oma. Tärkeintä on jokin asia, mikä on tunnistettava ja yhdistää ”faneja”.
2. Tuota sisältöä, ole aktiivinen
Jos viimeisin postaus on kuukauden takaa, vaikuttaa siltä ettei edes ylläpito ole kiinnostunut sivusta tai että kampanjasi on jo ohi.
3. Keskustele, vaikuta turvalliselta
Jos ylläpitäjä vastaa jäsenten kommentteihin ja keskustelu on rakentavaa, vaikuttaa sivu hyödylliseltä ja ammattitaitoisesti hoidetulta myös uuden jäsenen mielestä. Lisäksi päivitykset, joissa on paljon kommentteja tai peukutuksia pääsevät paremmin esille uutisvirran ”kohokohtiin” ja tulevaisuudessa top stories/suositeltu tarina osaan.
4. Hoida ulkoasu ja tiedot kuntoon
Annat haluamattasi kotikutoisen kuvan firmastasi, jos logosi on tehty suttuisesta ruutukaappauksesta, sommiteltu huonosti tai et ole jaksanut täyttää sivusi yritystietoja.
5. Lähetä kutsuja kavereille
Sivuilla on ”kutsu kavereita” toiminto, jolla jäsenten ”lumipalloilmiön” voi saada käyntiin. Testien mukaan nämä kutsut eivät jostain syystä mene aina perille, eikä tämän varaan kannata laskea muutenkaan kovin paljon, mutta hyvä lisä se on.
6. Kirjoita suositus
Sivuilla on ”suosittele” toiminto, jolla voit jakaa julkisen suosituksen kavereillesi. Kannattaa pyytää asiakkaita suosittelemaan firmaa. Suosittelu tapahtuu joko liittyessä tai oikealla olevasta linkistä myöhemmin.
7. Julkaise profiilissa
Voit jakaa sivun omassa uutisvirrassasi. Sopiva ajankohta on, kun yrityksesi on muutenkin ajankohtainen.
8. Anna syy liittymiselle – selkeä lupaus hyödystä
Anna sivulla jokin pieni hyöty jäseneksi liittymiseksi. Vastaamme joka päivä kysymyksiin joka päivä klo 9-17, kerromme tapahtumista ensimmäisenä täällä, julkaisemme making off videon vain täällä tms. Ihmiset tarvitsevat usein jonkin pienen sysäyksen ja syyn liittymiseen.
9. Käytä sovellusta ja kilpailua.
Tykkääjät voi ohjata ensimmäisenä graafiselle sovellusvälilehdelle, jossa voidaan kertoa kilpailusta tai kampanjasta. Facebookin sääntöjen mukaan kilpailusta tulee kertoa nimenomaan sovelluksessa eikä Facebookin perustoimintoja saa käyttää esim. kampanjoiden äänestyksiin (päivitysten peukutus, kommentit yms.), vaikka yritysten mielestä juuri tämä loistava mahdollisuus olisikin.
[Edit 13.9.2013 Facebook löyhensi kampanjaehtoja elokuussa 2013 ja kampanjoita saa nyt tehdä ilman sovellusta ja esim. peukutusta voi käyttää äänestyksiin. ”Tykkää ja jaa” -kampanjat ovat kuitenkin edelleen kielletty.]
10. Sponsoroitu tarina
Facebook tarjoaa maksullisia ilmoituksia sivupalkkiin sekä uutisvirtaan sivusi tykkääjien kavereille, että tämä ja tämä kaveri tykkää kyseisestä sivusta. Esimerkiksi sadalla tykkääjällä on n. 15 000 henkilöä kavereina.
11. Facebook mainos
Sponsoroidun tarinan lisäksi voit käyttää ”Mainosta” johon voi itse kirjoittaa tekstit sekä lisätä kuvan. Mainokseenkin saa mukaan tiedon, jos henkilön kaverit tykkäävät sivusta.
12. Asenna Tykkää-boxi, Facebook-merkki tai muita liitännäisiä
Upota kotisivuillesi ”Tykkää-boxi”, joista on mahdollista saada erilaisia malleja. Boxi on Facebook-sivun toiminnot pienoiskoossa osana omia kotisivujasi.
Linkitä Facebook-sivuun aina sopivissa paikoissa sivun valikoissa ja artikkeleissa, aina siellä kun viittaaminen tuntuu sopivalta.
14. Sähköpostin allekirjoitus
Hanki lyhytosoite sivullesi ja liitä se sähköpostisi allekirjoitukseen. Lyhytosoitetta kannattaa käyttää aina, jos kuvaa tai sanaa ei saa linkiksi.
15. Lähetä chatillä tai viestillä henkilökohtaisia kutsuja tutuille
Tämä voi olla joidenkin kavereidesi mielestä tungettelevaa, mutta varsinkin aloitusvaiheessa voit saada läheisiä ystäviäsi mukaan tätä kautta ja lumipalloilmiötä alulle. Testasin noin kolme vuotta sitten ensi kertaa miten fani-sivut toimivat ja pyysin chatin kautta tuttuja mukaan ”perjantai” -sivulle. Nyt tykkääjiä on 10 500 ja siihen riitti tällä kertaa pari chatti-viestiä – mutta sama ei toimi läheskään aina. Sivulla ei ole toistaiseksi käyttötarkoitusta, vaan se on eräänlainen Facebook-experimentti sosiaalisesta objektista ja fanisivusta. Monen kuukauden ajan sivulla oli alle sata tykkääjää. Ei kannata siis heittää kirvestä kaivoon, jos fanimäärä ei heti kasvaisikaan. Varsinkin uusien yritysten ja asioiden osalla asia on näin. Yritysten ja yhteisöjen sinnikkyys kuitenkin palkitaan.
16. Sähköposti kutsu
Voit kutsua ihmisiä mukaan sähköpostilla tai lisätä Facebookin osaksi uutiskirjettä
Tutki millainen sisältö toi kävijöitä ja kommentteja, tee enemmän sitä.
18. Todellinen maailma
Tee fyysisiä merkkejä toimistoon, esitteisiin, julisteisiin. Näytä että sivu kuuluu viralliseen toimintaan.
19. Käytä logoa ja tägää
Vieraile muilla sivulla brändin nimellä ja tägää viestejä, niin että ne näkyvät muilla sivulla. Vierailuun kannattaa olla kuitenkin hyvä syy, ettet vaikuta spämmääjältä. Tägin saa mukaan aloittamalla nimen @merkillä.
—
Facebook on julkaissut sivun tekijöille myös omat ohjeensa ja suosituksensa, jotka ovat kuitenkin suunnattu enimmäkseen suurille amerikkalaisille firmoille.
Ihmiset liittyvät mielummin mukaan, kun sivu vaikuttaa olevan jotenkin pinnalla ja useampia kavereita liittyy samanaikaisesti mukaan. Eli kannattaa panostaa kerralla kunnolla, niin että pörinää syntyy.
Mutta entä se 20. tapa? Jätin sen avoimeksi kommentteja varten:) Mitä sinä lisäisit tähän?
-Työpaikan some-suosituksia tehdessä yleensä muistutetaan siitä, että työntekijällä on lain mukaan ns. lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan, eli työnantajalle ei saa tarkoituksellisesti aiheuttaa vahinkoa, esim. työntekijän viestinnän kautta. Pientä purkaantumista ei voi laskea lojaliteettivelvollisuuden rikkomiseksi eikä työntekijöitä voida edes edellyttää puhumaan työantajastaan vain hyvää. Lojaliteettivelvollisuuttakin sitoo ”kohtuuden mukaan vaadittava menettely”. Tulkinta ei ole kovin helppoa ja sen määrittelee viimekädessä oikeus, mutta hyviä periaatteita voidaan varmasti pohtia.
Usealla työpaikalla alkaa olemaan kokemusta työntekijöiden tekemästä työpaikkaa koskevasta hiukan arvaamattomasta ja välillä hiukan kulmikkaastakin SoMe-viestinnästä. Työpaikkaa kehutaan ja haukutaan. Voisin väittää, että työpaikkojen imagoa rakennetaan nykyään enemmän työntekijöiden Facebook-päivitysten kautta kuin perinteisessä mediassa tapahtuvien haastatteluiden, uutisten tai mainosten kautta. Ihmisten päivityksistä kuultaa helposti läpi, mikä meininki töissä on.
Kehuminen on vaikeampaa kuin kritiikki, mutta ei se kritiikkikään aina niin helppoa ole. Kun kunnolla harmittaa, päähän kasvaa sarvet ja suuhun terävämmät hampaat. Yksi ennakkotapaus on viime helmikuulta, kun Helsingin käräjäoikeus tulkitsi myyjän rikkoneen lojaliteettivelvollisuutta. Henkilö oli mm. perustanut boikottiryhmän työpaikkaansa vastaan, kun työsopimus oli vielä voimassa.
Toisentyylinen mieleeni jäänyt tapaus (ei kuitenkaan riita) on työministeriön virkamiehen bloggaus Suomen valtion huonoista tietoyhteiskuntavalmiuksista. Kyseinen bloggaus oli kuitenkin asiallinen ja pureutui laajempaan yhteiskunnalliseen ilmiöön ja työpaikasta välittyi lopulta avoin ja kehittymishaluinen kuva. Tämä voisi olla ”hyvää urputtamista”.
Tässä lista, jonka olen tehnyt erinäisten havaintojen pohjalta:
Työurputtajan muistilista:
ELÄ urputa työpaikastasi netissä mikäli:
Vika on itsessäsi tai viikonpäivässä
Asiassa on selkeä juridinen näkökulma, työsopimusasiat yms. Ota silloin yhteys ammattiliittoosi äläkä Facebook-virtaasi.
Haluat kostaa jollekulle. Se kääntyy lopulta sinua vastaan. Kostamiseen taipuvainen henkilö ei vaikuta luotettavalta tulevien työnantajienkaan silmissä.
Kyseessä on salassapitovelvollisuus ja viestisi saattaa heikentää työpaikan kilpailuetua. Lojaliteettivelvollisuus perustuu juuri tähän. Muutenhan kilpailijat voisivat palkata ”agenttejaan” sabotoimaan toisia firmoja mielin määrin.
Urputa työpaikastasi netissä, mikäli:
Sidot asian laajempaan yhteiskunnalliseen ilmiöön, et vain omaan työpaikkaasi. Parhaimmillaan juttusi kehittää koko alaa ja nostaa omaakin arvostustasi.
Olet yhä töissä samassa paikassa. Jälkiviisastelu on liian helppoa.
Et osoita sormella henkilöitä, vaan ilmiöitä ja asioita.
Olet valmis toimimaan asian parempaan suuntaan viemiseen myös itse, etkä vain ”huutele yleisöstä”.
Koivu Interactive digitaalisen viestinnän toimisto 