Teen sosiaalisen median ja digitaalisen viestinnän koulutuksia yrityksien ja erilaisten yhteisöjen tarpeisiin. Tästä huolimatta oikeastaan lähes kaikissa koulutuksissa nousevat esiin nimenomaan ihmisten henkilökohtaisen some-viestinnän ja digitaalisen elämäntavan pulmat. Se oikeastaan kertoonkin siitä, kuinka henkilökohtainen ja työpaikkakohtainen mediankäyttö ovat kietoutuneet toisiinsa. Tämä postaus käsittelee molempia.

Moni yllättyy siitä, etten toivota ihan kaikkia digielämän ilmiöitä tervetulleeksi, vaan olen usein samaa mieltä kuin ”digikriitikot” itsekin. Tässä postauksessa olen maininnut muutamia tärkeinä pitämiäni menettelytapoja digiaikana. En pysty aina itsekään näitä kaikkia noudattamaan, mutta pyrin kuitenkin etenemään valoa kohti ja tavoittelen tällaista ”digikettiä”. (En ole muuten varma keksinkö ”digiketti” sanan itse, vai olenko kuullut sen. Googlesta sitä ei vielä löytynyt.)

Kunnioita livetilannetta – Jos tapaat ihmisiä kasvotusten ja varsinkin, jos tapaamiseen on aikaa vain vähän, älä räpellä puhelinta tai iPadiä. Keskity niihin tyyppeihin joita tapaat, vaikka viimeisin Facebook-keskustelu tuntuisikin mielenkiintoisemmalta kuin livetilanteen tylsemmät jutut. Sosiaalisen median keskustelujen hyvä puoli on siinä, että ne joustavat ajallisesti. Todella harva viesti on niin kiireellinen, etteikö se voisi odottaa vastaustasi tai kommenttiasi siihen asti, että pääset rauhallisempaan tilanteeseen. Esim. kassajonot ja julkiset liikennevälineet ovat oivallisia paikkoja syventyä digimaailmaan ja yleensä kaikki muutkin paikat, joissa joudut odottelemaan.

Voit pitää radiohiljaisuutta – Sosiaalisesta mediasta on mahdollista myös pitää ”lomaa” ja palata taas myöhemmin kuvioihin ja se voi olla myös ihan terveellistäkin. Loma voi kestää esim. puoli päivää tai kuukauden. Työprofiileissa siitä voi olla hyvä ilmoittaa, esim. jos yrityksen Facebook-sivu on tavallisesti aktiivinen ja tauko on pitkä.

Henkilökohtaisella puolella on kuitenkin hiukan outoa tehdä ”todelliseen elämään” siirtymisestä tai sieltä palaamisesta kovin isoa numeroa. Vähän sama kuin ottaisi asiakseen soittaa jollekin, että ei kiinnosta keskustella hänen kanssaan, vaan tehdä jotain muuta.

Älä mamoile, vaan puutu kiusaamiseen ja huonoon käytökseen – Monissa yhteisöissä keskustelu pääsee kehittymään ikävään suuntaan, jos ns. hyvät tyypit ovat hiljaa ja epäasialliset pikkujulmurit pääsevät mellastamaan ja dominoimaan keskustelua. Tilanne on sellainen ja jatkuu sellaisena, jos kukaan ei siihen puutu. Itse ei kuitenkaan tule provosoitua eikä myöskään kannatta uuvuttaa itseään jokaiseen asiaan puuttumalla. Jos arveluttaa milloin kannattaa puuttua, niin viimeistään silloin jos tilanne ja toiminta on toistuvaa eikä tekijä ymmärrä lopettaa. Tee puuttumisesta vaikka uudenvuodenlupaus.

Se millä tavalla suurin tai muuten vain näkyvin joukko toimii älypuhelimien tai sosiaalisen median käytön suhteen, ei tarkoita sitä että se on välttämättä oikea tapa toimia myös itse – näinhän se on myös melkein kaikissa muissakin asioissa.