SoMetime-tapahtuma Aalto Design Factoryllä Otaniemessä  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton, ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Erityisenä piirteenä tapahtumassa oli myös se, että ihmiset verkostoituvat aktiivisesti myös digitaalisessa kerroksessa.  Kun muiden tapahtumien jälkeen löytyy taskun pohjalta kasa erilaisia käyntikortteja, sometimen jälkeen niitä ei löytynyt yhtään, mutta Twitterissä, Facebookissa ja Linkedinissä uusia kavereita löytyi kymmeniä. Harva tutkii myöhemmin käyntikorttipinoaan ja soittelee ihmisille, että mitäs projektia nyt teet ja mitä ajattelet tästä uutisesta. Kontakti ihmisiin säilyy sosiaalisessa mediassa, näet ja kuulet, mitä ihmiset tekevät ja mitä he ajattelevat, eikä kukaan estä ottamasta yhteyttä muutenkin.

Ensimmäisessä Keynote-puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen ”vertaisaika/social age”  ”minä” -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas ”yhteisö” -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin ”rullattavaa” mallia.

Suuri osa esityksistä oli luonteeltaan ihmisten ja työn käyttäytymistä, luonnetta ja kulttuuria käsitteleviä, hyvin vähän puhuttiin uusista teknologioista ja palveluista. Tai jos puhuttiin, ne olivat aidosti käytössä tapahtuman viestinnässä.  Avauksessa nähtiin yhteisöjen muodostumista kuvaava musiikkivideo-installaatio. Purot wikiä demottiin osana valmistelua. Tietysti tapahtuma eli koko ajan sosiaalisen median kerroksessa, Facebook-sivulla, Facebook-ryhmässä, Bambuserissa ja erityisesti Twitterissä.

Tapahtuman teemat olivat (pien)yrittäjyys, SoMe b2b-yhteydessä, oppiminen, SoMe:n toimintakulttuuri, maailmanparantaminen, kulttuuri ja taide, kansainvälisyys ja Sosiaalisen median helpdesk.

SoMe yritysten ja organisaatioiden sisäisessä käytössä  -paneeli/workshopissa todettiin, että sähköposti lisäsi aikanaan tiedon liikkumista organisaatiosta ulos huomattavasti ja sosiaalinen media moninkertaistaa tämän. Ongelmaksi SoMe:n hyödyntämisen yleistymiseen nousi mm. organisaatiobyrokratia. Esittäjien näkemys oli, että mitä enemmän yrityksen siilo vuotaa ulospäin sen parempi se on yritykselle. Tulevaisuuden ammattitaitoa on löytää oikea tasapaino siitä, että työntekijät ymmärtävät mikä on järkevää pitää talon sisällä ja mikä pitääkin kertoa ulos.

Osana illan aktiviteetteja toteutettiin Flahmob tempaus ”SoMe-mob”, johon itsekin otin osaa. Idea oli aiheuttaa julkista hämmennystä sillä, että osallistujat kokoontuvat Esplanaadin puistoon  ryhmäksi ja räpläävät kännyköitään, tietokoneitaan, iPadejään yms. eivätkä kuitenkaan kymmeneen minuuttiin puhuisi toisilleen mitään. Tilanne aiheuttikin ohikulkijoissa pientä ihmetystä.

Tämä oli ensimmäinen kirjoitukseni Koivu Interactiven blogiin. Aikasempia blogejani ovat työni puolesta kirjoittama nettimediahanke Mopaalin blogi, living lab hanke Elävä lappi-blogi ja kirjablogini. Siirryn pois projektipäällikön tehtävistä ammattikorkeakoulusta ja aloitan täysipäiväisenä viestintäyrittäjänä 1.7. 2011. Tervetuloa seuraamaan Koivu Interactiven toimintaa!